[caption id="attachment_5247" align="alignnone" width="795"] riittahyppanen.fi/rubiikki-digiriitta[/caption]

Rubiikki-blogissa DigiRiitta kategoriassa Riitta Hyppänen kuvaa yrityksensä omia uudistumisprojekteja ja niihin liittyviä päätöksiä, tekemisiä, omaa oppimista ja tuloksia. Pääosassa ovat yrittäjän tuntemukset, opit ja oivallukset.

Digitalisaatio, automatisaatio ja robotiikka muuttavat työelämää. Työelämämurros ja työnmurros tarvitsevat monenlaisista tulokulmista tulevaa pohdintaa. DigiRiitta on yksi tapa tuoda uudistumiselle kasvot. #DigiRiitta

Digiosaaja vai digioppija?

Reilu vuosi sitten ihmettelin ääneen Twitterissä, miksi digioppija ei näy rekryilmoituksissa, vain digiosaajia etsitään. Teknologia muuttuu ja sen ulottuvuudet laajentuvat hetki hetkeltä – onko tämän hetken digiosaaja myös huomisen digiosaaja? Digiosaaja vai digioppija – kumpi on osuvampi nimike?

Saivarteluni taustalla on laajempi näkökulma. Sen sijaan, että organisaatioissa puhutaan osaamisen johtamisesta, tulisi nostaa myös oppimisen ja uudistumisen käytännöt avainasemaan. Rohkeita ovat sellaiset organisaatiot, jotka eivät pidä osaamisasioita henkilöstöyksikön asioina, vaan uskaltavat nostaa uudistumisen ja oppimisen kriittiseksi menestystekijäksi ja sen myötä yhdeksi ydinprosessiksi. Oppimista on johdettava, kuten kirjoitin aiemmin.

Tule mukaan Digioppija-verkkokurssille!

Tällaisen viestin sain yllättäen viime syksynä. Anne Rongas, verkkopedagogi ja valmennuksen luoja, halusi kiittää tästä digioppija termin pohdinnasta Twitterissä. Samalla sain kutsun osallistua valmennukseen nimeltä Digioppijan työkalupakki.

Tiedätkö sen tunteen, kun ensin ilahdut ja olet otettu ja lopulta hämmentynyt: minäkö Digioppija-verkkokurssille?

Enhän minä sentään ihan aloittelija ole! Minulla on somessa laajat verkostot Linkedinissä ja erityisesti Twitterissä olen aktiivinen keskustelija, FaceBookissa jaan kuulumisiani ja etenkin muutamat FB-ryhmät ovat mielestäni mainioita paikkoja keskustella. Rubiikki-blogiinkin on kertynyt yli 70 kirjoitusta…

Niin ja onhan minulla ollut DigiRiitta-projekti, jossa siirryin perinteisestä tilitoimistosta 100 % paperittomaan taloushallintoon. Valmennuksissani käytetään pääsääntöisesti sähköisiä materiaaleja. Verkkovalmennukset ovat työn alla. Verkkosivuillani on Chat ja siellä on moni asiakassuhde käynnistynyt.

Mitä ihmettä voisin oppia Digioppijan työkalupakki-valmennuksessa?

Läksin mukaan, koska en kehdannut (niin kuin kotiseudullani on tapana sanoa) kieltäytyä. Olihan Anne Rongas melkein ”naapurin tyttöjä”. Tiesin kyllä, että Anne on itse todellinen osaaja ja avoimen verkko-oppimisen edistäjä ja esimerkki, mutta rehellisesti ottaen en äkkiseltään edes ymmärtänyt, mitä digioppiminen oikeasti on ja mitä hyötyä tästä olisi.

Tämä hämmennyksen tunne oli aikoinaan minulle pelottava, nykyään lähes nautin siitä. Silloin tiedän, että olen oppimisen äärellä. Jotain hyvää voi tapahtua. Ja niin kävi tässäkin :).

Opintojakso 1: Lukeminen

Alkuorientaation jälkeen Anne Rongas toi esille lukuisia tapoja lukea digitaalisesti kirjoja, artikkeleita erilaisilla sovelluksilla. Samalla puhuttiin myös mielenkiintoisten artikkelien tallentamisesta ja tietysti jakamisesta. Itselleni uusia löydöksiä olivat Padlet ja Voice Dream.

Opintojakso 2: Kirjoittaminen

Anne avasi jälleen minulle uusia käsitteitä, mm. annotointi ja yhteisöllinen kirjoittaminen. Vahvasti harkitsen PDF Buddy käyttöönottoa. Paljon puhuttiin dokumenttien jakamisesta pilvipalveluissa sekä myös digitaalisista muistiinpanovälineistä. Hienosti Anne kävi läpi työkalujen plussia ja miinuksia. Nämä ovat makuasioita, mutta arvostan asiantuntijan kokemuksia. Teknisten härpättimien rinnalla on tärkeää oppia hyväksymään omaa keskeneräisyyttä. Kirjoittaminen on oppimismahdollisuus, joka sopii uuden oppimiseen kuin myös poisoppimiseen. Näkyväksi tekeminen luo pohjan kasvulle ja kehittymiselle. Ja ihan mahtavia olivat vinkit, jotka liittyivät puhumalla kirjoittamiseen. Minulle liikkuvaa työtä tekevälle ihmiselle suuri apu löytyi niinkin läheltä kuin omasta kännykästä!

Opintojakso 3: Tiedonhankinta

Tämä jakso oli oikeasti silmiä avaava. Jos omat digitaaliset hakukeinot ovat rajoittuneet googlaamiseen ja wikipediaan, niin kappas vaan: paljon jää hyödyntämättä ja samalla näköala kapenee. Opin, että Googlessa on myös ominaisuus nimeltä: tarkka haku. Hups! Google Scholar, Wikipedia Commons, WolframAlpha…  Mielenkiintoisia uusia tiedon lähteitä ja ihmisiä tietojen tuottajina. Lopuksi vielä joukkoistamisesta. Verkoissa on voimaa.

Opintojakso 4: Muistiinpanot

Tähän jaksoon on palattava useampaan kertaan. Teen erittäin paljon muistiinpanoja. Tuntuu, että ajattelen ja opin sormieni kautta. Olen kehittänyt omasta mielestä toimivia digitaalisia tapoja, mutta tässä jaksossa ns. taivas aukesi. Kognitiivisia työkaluja, miellekarttoja, aikajanoja, listoja… OneNote, Teamsin Wiki, Thinglink, Evernote… Eniten ihastuin siihen, että videoita katsoessani voin tehdä muistiinpanoja, joihin tallentuu automaattisesti se kohta, mihin ajatukseni tai kysymykseni kohdistuvat. Harrastan paljon videoiden tai verkkokurssien kautta oppimista ja siihen tämä VideoNot.es tarjoaa helpon keinon, ja siitä sen saa siirtymään automaattisesti Google Driveen. Tämä jatkoon, ehdottomasti!

Opintojakso 5: Systemaattisuus

Tässä jaksossa Anne lohdutti, että tähän digimaailmaan ei tarvitse hukkua ;-). Datan määrä kasvaa hurjasti, erilaisia työvälineitä poistuu, tulee uusia ja entiset saavat uusia ominaisuuksia. Meille digioppijoille tuotiin esille vaihtoehtoja parempaan asioiden löytämiseen (mm. tärkeiden tiedostojen löytämiseen Symbaloo, WorkFlow), asioiden hoitamiseen (mm. Trello, Wunderlist), aikataulutukseen (mm. Google kalenteri). Erityisen mielenkiintoinen oli Annen oma esimerkki Pearltrees-palvelun käytössä. Lopuksi muistutettiin varmuuskopioinnin tärkeydestä, siis systematiikasta siihen. Tämän jakson koin erityisen hyödyllisenä ja myös lohdullisena, että systemaattisuudella saa tolkkua tähän kaikkeen!

Opintojakso 6: Jakaminen

Viimeisellä jaksolla Anne muistutti tekijänoikeuksista – liittyvät ne sitten teoksiin, esityksiin, valokuviin tai videoihin. Siteerausoikeudestakin puhuttiin, samoin kuin erilaisista avoimista lisensseistä. Tässä jaksossa Anne esitteli myös infograafeja. Paljon graafisia työkaluja tarjolla, jee! Lupasin ottaa hyötykäyttöön SlideSharen, ehkä jaan joskus omia esitysmateriaalejakin. Visualistina tykästyin myös Canvaan. Sharing is caring. Jaa, niin saat. Se on niin totta!

Miten meni niinku omasta mielestä?

Hyvin ja huonosti. Digioppijan työkalupakki-verkkovalmennus oli upea kokemus. Digiä 6 * 1,5 h – etänä, mutta läsnä. Annen tapa esittää asioita oli selkeä, havainnollistava ja myös rauhallisen rohkaiseva ja kannustava. Suosittelen . Digitalisaatio tarjoaa meille paljon mahdollisuuksia, mutta ne realisoituvat vain, jos osaamme hyödyntää työkaluja.

Oppimiskokemuksiin liittyy niin paljon tunteita. Opin ihan valtavasti ja silti minua nolottaa.

Ensiksi, kiteytetyt oppini Digioppijan työkalupakki-verkkovalmennuksesta

  • oppimista digitaalisin välinein ja vahvassa vuorovaikutuksessa
  • hyödyllisiä vinkkejä digitaalisten työkalujen käyttöön omassa työssä ja elämässä
  • rohkaisua hyödyntää digitaalisia ratkaisuja oppimisessa – kysy, jaa, opi toisilta
  • hyviä konkreettisia keinoja poisoppimiseen – havaitsemalla erilaisia tapoja, voi vertailla ja kyseenalaistaa aiempia tapoja
  • viitoitti edelleen polkua kohti jatkuvaa elinikäistä oppimista

Ja lopuksi, se nöyryyttävin ja samalla arvokkain opetus minulle oli oma oppimismatkani ”mitäköhän nyt voisin oppia –asenteestani  upeaan 6 * wau –kokemukseen” . Lupaan, etten enää ikinä sorru tuollaiseen ennakkoasenteeseen. Kiitos Anne Rongas ja kiitos Snellmanin kesäyliopisto.

Riitta, ikuinen oppija ja jatkuvan oppimisen ”apostoli”

 

Digioppijan työkalupakki -verkkovalmennus on ehdolla Suomen eOppimiskeskus ry:n eEemeli-kilpailussa (valtakunnallinen laatukilpailu, jossa etsitään parhaita digitaalisia oppimisratkaisuja). Eikä ihme! Äänestys päättyy 12.4. klo 14. https://www.eoppimiskeskus.fi/yleisoaanestys

Tässä linkki, josta näet lisää käydyn kurssin sisältöä.

 

Voihan työnmurros

Työnmurros, uusityö, työelämän muutos ja uudistuminen – näihin sanoihin törmäämme entistä useammin. Voi olla, että ymmärrämme niiden sisällön ja vaikuttavuuden erilailla. Termien merkitysten ja vaikuttavuuksien lisäksi näkemyksemme eroavat aika lailla ajankohdasta, jolloin työnmurros on täällä – Suomessa, meidän firmassamme, minun tiimissäni ja ennen kaikkea minun työssäni.

Suhtautumiseen vaikuttavat paljolti omat näkemykset

On aina eri asia silmäillä lehdestä digitalisaatiota, automaatiota, tekoälyä (AI), lisättyä todellisuutta (AR), robotisaatiota koskevia kirjoituksia kuin ajatella itseään tuon kaiken keskellä. Arjen valintojemme mukaan joko luemme noita kirjoituksia tai sivuutamme ja kohdistamme huomiomme johonkin selkeämpään, konkreettisempaan, kiinnostavampaan. Sama valinta tapahtuu, kun päätämme, minkälaiseen työelämäkeskusteluun osallistumme.

Se, miten suhtaudumme työnmurrokseen, riippuu paljolti kaikista niistä elämän kokemuksen myötä syntyneistä näkemyksistämme ja kokemuksistamme. Toinen vaikuttava tekijä on se, miten avoimen kiinnostuneita olemme erilaisista tulevaisuuden skenaarioista koskien työelämäämme ja miten paljon käytämme aikaa näiden asioiden parissa.

Siedätyshoito tasoittaa tietä uuteen

Olen jo muutaman vuoden ajan ollut erityisen kiinnostunut näistä teknologian mahdollistamista muutoksista. DigiRiitan kokemuksista voit lukea täältä. Siedätän itseäni tilaisuuksissa ja keskusteluissa, joissa puhutaan paljon minulle vierasta ja välillä jopa utopistista ”kieltä”. Silmät pyöreänä ihmettelen, että miten ja milloin nuo tulevaisuuden kuvaukset voivat olla totta. Mitä enemmän osallistun ja mitä enemmän käyn itseni kanssa reflektointikeskustelua, sen todennäköisemmältä nuo asiat vaikuttavat. Oma näkemykseni haastetaan jokaisessa tilaisuudessa ja sen pohjalta syntyy mielessäni taas jotain uutta.

Viime viikolla oli tiistaina siedätyshoitoni superpäivä. Ensin Digitalist-tapahtumassa muutoksesta ja uudistumisesta konkreettisten yritysesimerkkien ja keynote-puhuja Alexander Stubbin kera – liveblogista löytyy esitysten keskeinen sisältö. Sitten Työelämä2020 Workup17 workshop aiheesta Robotti työkaverina – jos kiinnostaa, nauhoite löytyy täältä. Siellä se Zora robotti osallistui paneelikeskusteluun :). Samana päivänä VTT julkisti tiekarttansa, jossa todetaan, että Suomi kuuluu tekoälyn voittajiin. Tämä vaatii oikeita toimenpiteitä: mm. keskustelua, rohkeutta, yhteistyötä ja oppimista. Päivän kruunasi illalla osallistuminen työn murrosta käsittelevään tilaisuuteen. Yli 12 tuntia yhtä soittoa intensiivistä pohdintaa tulevaisuudesta jätti varmasti jälkensä.

Työnmurros ei ilmoita ennalta saapumisaikaa

Työnmurros ei ala äkkirysäyksellä eikä sille ole olemassa alkamispäivämäärää. Se tulee hiljaa hiipien tai kehitysloikkien avulla. Muutos voi periaatteessa astua voimaan yhdellä tiedotteella, uudistuminen alkaa pienestä. Ensin puheita, sitten laajempia keskustelutilaisuuksia, ensimmäisiä kokeiluita, niistä oppimista ja sitten päätöksiä seuraavista askeleista. Kannattaa olla aistit valppaana.

Miten voimme varautua työnmurrokseen jo nyt?

Usein kuultuja kysymyksiä: miten voi varautua johonkin sellaiseen, mitä ei vielä ole eikä ole varmaa, että se toteutuu? Niinpä. Olen elinikäisen oppimisen apostoli, olen opiskellut koko ikäni enkä ole koskaan harmitellut mitään, mitä olen oppinut, vaikken kaikkea oppimaani ole käyttänytkään. Voin harmitella turhaa työtä, mutta ajankäyttöäni, jonka olen investoinut oppimiseen, en kadu koskaan.

Tulevaisuuden osaamisen ja oppimisen yhteydessä liian usein alkaa puhe koodaamisesta. Ei meistä kaikista koodareita tarvitse tulla. Sen sijaan voitaisiin aloittaa valmistautuminen tulevaan osaamisilla, joista on hyötyä jo saman tien.

Mitä enemmän teknologiaa työhömme tulee, sitä enemmän tarvitaan ihmisosaamista, kohtaamistaitoa, empatiaa, kykyä katsoa asioita monelta kantilta, kykyä keskittyä, kykyä olla läsnä, kykyä tuottaa arvoa toiselle ihmiselle. Uudistuminen tarvitsee myös uudenlaista johtamista, uudistumisjohtamista.

Ennen kaikkea tarvitsemme taitoa, jolla opimme jälleen oppimaan ja innostumaan oppimisesta. Odotan kiihkeästi aikaa, jolloin oppiminen ei enää tapahdu luokkahuoneessa irrallisena tapahtumana, vaan oppiminen ja työ integroituvat. Uusi työ muuttuu oppimisen kautta arvon tuottamiseksi vuorovaikutussuhteessa. Ihmiseltä ihmiselle.

 

Uudistumismatka jatkuu

Vuoden vaihde tarjoaa luontaisen hetken pysähtyä hetkeksi, katsoa taaksepäin ja eteenpäin.

Löysin sattumalta netistä kuvan, joka puhutteli minua heti. Puhun työkseni uudistumisesta ja oppimisesta. Olen myös itse innostunut oppimaan ja kokeilemaan uutta. Vuosi sitten kirjoitin tunnelmistani Rubiikki-blogissa Uutta kohti. Kyllä uutta kohti mennään nytkin – ja hyvä niin.

Kohtaamisten ja uusien ideoiden vuosi 2016

Olen vuoden 2016 aikana saanut mahdollisuuden tavata valtavasti uusia ihmisiä – osa heistä asiakkaina, osa yhteistyökumppaneina. Kiitos teille kaikille yhteisistä hetkistä! Eniten sydäntäni lämmittävät pitkäaikaiset asiakkuussuhteet, osa jo yli kymmenen vuoden ajalta. Mitä tämä yrittäjän elämä olisi ilman asiakkaita ja yhteistä tekemistä?

Uudet verkkosivuni otin käyttöön 2016 vuoden alussa. Oli ilman muuta hyvä päätös yhdistää erillinen Rubiikki-blogi verkkosivuihini. Bloggausintoni reipastui syksyllä. Ilokseni ajatukseni ovat herättäneet kovasti kiinnostusta – kiitos kaikille Rubiikki-blogin ystäville!  Otin käyttöön kesällä myös chat-palvelun. Sen käyttö on ollut kuitenkin melko vähäistä.

Sosiaalisessa mediassa olen ollut aktiivinen, erityisesti Twitterissä ja LinkedInissä. Twitterissä seuraajia on yli 3600 ja LinkedInissä tuttuja kontakteja yli 1300. Julkaisen blogejani ja käyn keskusteluja monista aiheista liittyen työelämään ja ihmisiin. Olen kohdannut ihmisiä, joihin en aiemmin olisi koskaan tutustunut. Lämmin kiitos näistä hetkistä ja kohtaamisista!

Olen hakeutunut erityisesti digitalistien joukkoon, jotta ymmärtäisin paremmin ympärillämme tapahtuvia muutoksia. Paljon olen oppinut ja paljon on opittavaa. Rohkeasti on lähdettävä mukaan keskusteluihin aitona omana itsenä. Kirjoituksessani Ihmisosaajien aika olen kuvannut eri alojen ihmisten kanssakäymisen vaikutuksia.

Vielä enemmän rohkeutta tarvitaan tekoihin. Olen jo useamman vuoden vähentänyt paperien käyttöä. Paperilehdet ovat muuttuneet digilehdiksi, paperitulosteet ovat muuttuneet pdf:ksi, valmennusteni käsikirjoitukset ovat tiivistyneet visuaaliseksi muistikartaksi. Syksyn aikana syntyi päätös siirtää yritykseni taloushallinto uuden ajan digitaaliseen toimistoon. Kumppanit löytyivät Twitteristä – kuinkas muutenkaan? DigiRiitan tunnelmiani hankkeen alussa on kuvattu Pää pilvissä, järki ja sydän mukana bloggauksessa.

Muutos- ja uudistumismatkan onnistumista mitataan välietapeilla ja maalissa

Olen ollut aktiivinen ideoimaan ja kehittämään uusia palveluja. Ideointivaihe on ollut minulle helppoa ja energisoivaa. Vuosi 2017 merkitsee minulle erityisesti toteutusten aikaa. Löytämäni kuva tuo esille tunteet, joita uuden luomisen yhteydessä tulee esille. Ensin loistava idea ja valtava innostus. Sitten totuus valkenee niin työn määrästä kuin siitä epävarmuuden tunteesta, ettei osaa, koska ei ole aiemmin tehnyt. Se, kuinka pitkä ja syvä matka kuilun yli on, riippuu monesta asiasta, mm. siitä, miten vahva uskomus onnistumiseen on tai siitä, onko olemassa vaihtoehtoja tai siitä, miten paljon tukea on tarjolla. Ennen kaikkea luottamus vie eteenpäin sekä itseen että kumppaneihin.

idea-ja-oppiminen

 

Olen tyytyväinen näistä kaikista tuntemuksista sisälläni, vaikka ne eivät olekaan ihan miellyttäviä ja positiivisia. Ymmärrän taas niin paljon enemmän asiakkaitani heidän uudistumis- ja muutosprosesseissaan ja voin auttaa taas paremmin – oli kyse uusien asioiden oppimisesta, toimintatapojen uudistamisesta tai yritysmuutoksista.

Uudistumismatka vaatii myös luopumista

Tunteet on tunnistettava ja niitä on huomioitava parhaalla mahdollisella tavalla. Fakta ei muutu kuitenkaan: Uutta ei voi saada luopumatta jostain entisestä. Siksi vuosi 2017 on minulle uuden luomisen lisäksi myös luopumisen vuosi.

Pää pilvissä, järki ja sydän mukana

Muutoskätilönä, muutosjohtamisen asiantuntijana olen toiminut jo kohta 20 vuotta. Nykyään koulutan, kehitän, konsultoin ja kirjoitan työelämän uudistajan nimikkeellä. Jotta voi olla vakuuttava omalla sanomallaan ja missiollaan, on huolehdittava myös omasta uudistumisesta. Vain eheä viesti ratkaisee vaikuttavuuden blogikirjoitus koskee myös itseäni.

Kiitollisena uusista oppimispoluista

Olen tietoisesti hakeutunut #digitalist’ien joukkoon ihmettelemään tätä maailman menoa. Ville Tolvanen tuskin arvaa, miten suuri rooli hänen tinkimättömällä, tienraivaajan esimerkillä on ollut – myös minuun. Suuri vaikuttajani robotisaation puolella on huikea Cristina Andersson. Twitterin aktiivisena käyttäjänä olen saanut tutustua lukuisiin huippuosaajiin, jotka omalla osaamisellaan ja persoonallaan ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen ja jättäneet pysyviä jälkiä. Kiitos teille kaikille nimiä erikseen mainitsematta.

On tämä melkoista tekstiä humaanilta bisnesnaiselta kuten henkilökuvahaastattelussa minut esiteltiin.

Digiloikka edessä

Oma suurin digiloikka yrittäjänä on juuri alkamassa: olen lupautunut pilotiksi 100 prosenttisesti paperittomaan tilitoimistoon. Siis koko taloushallinto kirjanpitoineen, palkkoineen, laskutuksineen ja tilintarkastuksineen ilman papereita, kansioita, postilähetyksiä.

Olen kuunnellut järkeni sanomaa (= kannattaa tehdä asiat järkevästi, helposti ja reaaliaikaisesti). Olen kuunnellut sydämeni ääntä (= haluan olla uskottava ja esimerkillinen, jolloin pelkkä digipuhe ei riitä vaan tarvitaan tekoja). Kun oman yrityksen nimikin (CM & HR Consulting Oy) viittaa muutoksiin, on oltava itse myös valmis uudistamaan ja uudistumaan. Kyllä, pää on pilvissä. Pilvipalveluihin siirtyminen vaatii asioiden uudelleen ajattelua, rohkeutta ja uskallusta heittäytyä mukaan. Se vaatii arjen johtajuutta, josta muille puhun lähes päivittäin.

Kiehtovaa ja pelottavaa

On suuri eroa puhua digitalisaatiosta sen suomine mahdollisuuksineen ja toisaalta tehdä itse ratkaisuja, jotka vaikuttavat niin moneen asiaan. Kun puhun tilaisuuksissa muille tulevaisuudesta ja mm. digitalisaatiosta, on se kiehtovaa. Kuvaan jo tapahtuneita muutoksia, ilmiöitä ja asioita, jotka ovat jo muuttaneet työelämäämme, mm. etätyön, joustavan työn tekemisen mahdollisuudet, osallistavat työkalut ja erilaiset sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät työkalut ja käytännöt. Puhujana silmäni säihkyvät ja oma olo on vähintään innostunut. Joku sanoisi, että Riitta on liekeissä.

Matka puheesta tekoihin on toisinaan vain pieni askel tai sitten valtava kehitysloikka. Usein tätä siirtymää ei tapahdu ollenkaan, vaan innostavat puheet jäävät jäljiksi vain powerpointteihin.

Kun muutos koskee omaa toimintaa ja edellyttää uusia käytänteitä minulta itseltä, tunteet muuttuvat vielä voimakkaimmiksi. Kykenenkö? Osaanko? Ehdinkö? Uskallanko? Miten käy lähes 12 vuotta vanhalle yritykselleni? Kyllä, digiloikka on kiehtovaa, mutta polvet tutisevat.

Mielestäni molemmat tunteet ovat tähän tilanteeseen sopivia. Jos uudistuminen ei tunnu kutkuttavalta, en usko sen onnistumiseen. Jos muutos ei yhtään pelota, ei se ole riittävän suuri ja merkityksellinen. Muutos pitää tuntua ja se saa näkyä.

Uutta ei saa luopumatta

Uudet työkalut ja uudet käytännöt eivät rakennu vanhojen päälle eivätkä rinnalle. Ne korvaavat vanhat. Uuden oppimisen lisäksi suurin haaste ja tuska liittyy siihen, että on luovuttava entisestä. Luovun ilomielin jokaisesta tulostettavasta kuitista, jokaisesta mapista, jokaisesta kuukausittaisesta lippulappujen setvimisestä. Ihan toinen juttu on pitkäaikaisten sopimusten irtisanominen ja esim. tutusta sähköisestä laskutusjärjestelmästä luopumista. On luovuttava myös tietyistä rutiineista uudessa tilanteessa, jossa on mahdollisuus seurata taloutta reaaliaikaisesti milloin ja mistä vaan.

Uudet toimintatavat vaativat loppujen lopuksi vain päätöksen ja kurinalaista toimintaa. Helpottaa, kun muistan, miten vaikeaa oli kirjoittaa kirja Esimiesosaaminen (328 s.) ilman yhtään tulostetta. Ei edes oikolukuvaiheessa. Kyllä siitä selvisi :-).

Usko onnistumiseen kuuluu matkaeväisiin

Ymmärrän taas vielä enemmän kuin ennen yleisen kommentin muutostilanteissa: Miksi muuttaa, kun entinenkin toimii ihan hyvin? Olisin itsekin voinut jatkaa ennallaan. Joka kuukausittaisen harmitukseni jos unohtaa, niin kaikki muu sujuu tosi hyvin. Silti olen matkalla kohti tuntematonta.

En vielä tiedä, mistä saan sen ns. vyö + henkselit tunteen vai tarvitsenko sellaista enää. Olen kuitenkin tehnyt tarkan harkinnan kumppanivalinnassani. Siinä tärkeintä on ehdoton luottamus. On oltava luottamus ammattitaitoon ja käytettävissä oleviin ict-ratkaisuihin. Ennen kaikkea on voitava luottaa ihmisiin. Kiitos jo tässä vaiheessa Jarmo Sassali ja Pasi Koskinen rohkaisusta ja kannustuksesta.

Tässä pilotissa testataan täysin paperitonta taloushallintoa. Uskon, että tämä pilotti on jännittävä meille kaikille: minulle, Jarmo Sassalille (Tiliamppari Oy) ja Visman Netvisor-porukalle. Yhteinen tavoite lujittaa yhteistyötämme: haluamme kaikki, että tämä kokeilu onnistuu ja syntyy paljon merkityksellisiä oppimiskokemuksia.

Oppimismatkan ensimmäiset vaikeimmat askeleet on tehty: päätökset. Seuraavaksi rakennetaan perusta huolellisesti ja varmistetaan turvallinen siirtymä kesken tilivuoden. Näistä kokemuksista lisää tulevissa kirjoituksissa.

 

Niin, missä idea yhteistyöstä syntyi? No, tietenkin Twitterissä. Jännä paikka, siellä yksi twiitti voi muuttaa niin paljon :-).