Joulun tunnelmissa

Joulua edeltävinä päivinä on tullut usein mieleen ajatus: onko tärkeämpää maaliin pääsy vai matka sinne? Joulun huippuhetki on useimmille meistä jouluaatto. Silloin on oltava kaikki valmiina. Viimeistään tapaninpäivänä ajatukset alkavat hiipiä uuden vuoden vaihtumiseen.

Entä, jos paras hetki onkin juuri nyt?

Välillä tuntuu, että paras hetki on juuri tässä ja nyt. Siitäkin huolimatta, että tekemättömiä töitä on vielä. Odotus, valmistautuminen, puuhailu, kauniiden esineiden esille nostaminen tekee hyvää. Parasta joulun valmistelussa on erilaiset joulumuistamiset. Ajatukset viivähtävät välillä ystävissä, välillä pitkäaikaisissa työn kautta tutuiksi tulleissa ihmisissä, välillä uusissa tuttavuuksissa. Kohtaamiset ovat olleet merkityksellisiä. Keskustelut ovat olleet aitoja ja rehellisiä. Kiitos luottamuksesta.

Joulumuistamiset – tärkeä osa joulua

Joulumuistamiset ovat tärkeä osa jouluun valmistautumistani. Vielä kymmenen vuotta sitten lähetin lähes sata joulukorttia joka joulu. Osa oli ostettuja, osa itse tehtyjä. Jokaisesta itse tehdystä tuli aina erityisen hyvä mieli. Toivottavasti vastaanottajillekin. Ajan myötä suuri osa postikorteista on vaihtunut hyväntekeväisyyteen ja sähköpostiviesteihin. Tänä vuonna lähetin enää vain muutaman postikortin. Onneksi on useita tapoja muistaa. Pääasia on aito muistaminen.

 Joulu on hyvien ajatusten ja tekojen aikaa

Yksi tärkeä päätös kuuluu jokaiseen jouluuni: mikä on hyväntekeväisyyskohteeni tänä vuonna? Niin moni järjestö tekee arvokasta työtä, johon tarvitaan ulkopuolista tukea. Isot järjestöt ovat näkyviä ja saavat toivottavasti paljon lahjoituksia. Entä pienet yhdistykset? Valinnat ovat aina vaikeita. Tässä mietteitäni hyväntekeväisyydestä aiemmilta vuosilta Joulun voima ja Hyväntekemisen taikaa. Tänä vuonna valintavaiheessa muistin yhdistyksen, joka auttaa ihmisiä koirien avulla. Lyhyt keskustelu Avustajakoirat ry:n yhdistyksen puheenjohtajan kanssa, ja valintani oli selvä. Uskon, että avustustehtävien lisäksi koulutettu koira tarjoaa isännälleen/emännälleen paljon ystävyyttä, lämpöä, turvaa ja rakkautta.

Siitähän joulussa on kyse. Ystävyydestä, lämmöstä, turvasta ja rakkaudesta.

 

Riitan joulutervehdys2_2015

Kiitoksen aika

Yrittäjyystarinani alkoi virallisesti 10 vuotta sitten

15.7.2005 sain valmiiksi tarvittavat paperit liiketoimintasuunnitelmineen. Osakeyhtiön perustamiskokous oli pidetty jo viikolla. Yhtiön perustamiskirja, yhtiöjärjestys sekä Y1-liite oli laadittu saatujen ohjeiden mukaisesti. 8000 euron osakepääoma oli maksettu. Isoja, isoja päätöksiä pienelle ihmiselle.

Tätä ennen oli tapahtunut jo paljon. Olin mietiskellyt. Ideoinnut. Tehnyt lukuisia SWOTteja. Hankkinut tietoa monilta viranomaisilta. Kokenut välillä kirkkauden hetkiä, välillä pääni oli sekaisin ristiriitaisten tai vaikeaselkoisten neuvojen ja vastausten takia. Ennen kaikkea tuona kesänä ilta toisen jälkeen kävin keskusteluja aviopuolisoni kanssa. Yrittäjyys vaikuttaa koko perheeseen.

Luonteeseeni kuuluu tehdä asioita perusteellisesti. Siksi yrityksen perustaminen ei ollut kevyt päätös. Kelasin läpi työhistoriaani, osaamistani ja kestävyyttäni uusissa vaativissa tilanteissa. Ajattelin, että kun on kertynyt omakohtaista kokemusta lukuisista muutosprojekteista, uskaltaa lähteä myös yrittäjäksi.

Tuolloin heinäkuussa 2005 kypsyi jo aiemmin ajatuksissa viivähtänyt ajatus yrittäjäksi ryhtymisestä. Synnytyspaikka oli Valkeala ja virallinen syntymäpäivä 15.7., yrityksen rekisteröimispäivä. Vaikka tulevalla yrittäjällä olikin tuolloin perhosia vatsassa, niin kovin karuton tuo papereiden jättötilaisuus oli valtion virastorakennuksessa Kouvolassa. Se, mikä kirjaamon vahtimestarille on arjen rutiinia, on aloittavalle yrittäjälle Once in a lifetime –kokemus.

CM & HR

Kastejuhlaa ei varsinaisesti vietetty, vaikka yrityksen nimen pohdinta ja valinta oli hankalaa ja vei viikkoja. Halusin kehittämistyössä korostaa sekä asioita että ihmisiä. Uskoin silloin – ja uskon edelleen – uudistumiseen ja oppimiseen. Työelämä tarvitsee muutoksia, joiden suunnittelussa, toteuttamisessa ja myös onnistumisten arvioinnissa ovat työpaikan ihmiset mukana. Vain sellaiset muutokset, joissa on huomioitu ihmiset, onnistuvat. Näin syntyi ensimmäinen slogan: Muutoksia ihmisten kanssa ja kautta!

C-kirjain viittaa muutokseen (Change), M-kirjain johtamiseen ja hallintaan (Management), H-kirjain viittaa ihmisiin (Human) ja R-kirjain voimavaroihin (Resources).

Tärkeä merkki on myös &. Asioita ja ihmisiä on kehitettävä yhdessä. Ei ensin toista, ja sitten vasta vaikutusten ja seurausten mietintää. Uskon yhä siihen, että onnistumisia saadaan aikaiseksi työpaikoilla, joissa asiat ja ihmiset kulkevat käsi kädessä.

Näin syntyi CM & HR Consulting Oy. Y-tunnuksen saaminen oli luonnollisesti skoolauksen paikka.

Kiitos yhteisistä hetkistä

10 vuoden aikana olen saanut olla monessa mukana. Olen saanut tavata tuttujen lisäksi tuhansia ja tuhansia uusia ihmisiä. Olen kohdannut paljon oppimis- ja kehittymishaluisia ihmisiä hyvin erilaisilta työpaikoilta. Olen saanut olla mukana haasteellisissa tilanteissa, joissa on etsitty oikeita ratkaisuja. Olen nähnyt 10 vuoden matkalla paljon kehitettävää Suomen työelämässä, mutta saanut myös olla mukana lukuisissa onnistumisen hetkissä. Lämmin kiitos asiakkailleni ja yhteistyökumppaneilleni kaikesta tästä!

Matka jatkuu. Yhdessä.

Riitta

Suru ja some

Sosiaalinen media on tuonut meille uudenlaisia mahdollisuuksia verkostoitua. Se yhdistää jo tuttuja tai puolituttuja, mutta myös vieraita, joista tulee satunnaistuttuja tai ajan myötä läheisiä. Joitakin henkilöitä – vaikka ei olisi koskaan tavannut heitä -, kaipaa jo, jos heidän viestejään ei näe riittävän usein.

Somessa kerrotaan kuulumisia, pohditaan ajankohtaisia asioita, töihin tai vapaa-aikaan liittyviä ajatuksia ja tekemisiä. Montaa viestiä tehostaa kuva, joka tuo ihmisen entistä lähemmäs. Puhumattakaan videon vaikuttavuudesta. Ikään kuin henkilö olisi siinä metrin päässä. Moneen asiaan olen jo tottunut muutamassa vuodessa.

Suruviestit somessa pysähdyttävät

Facebookin kautta tietoon tuleviin suruviesteihin en ole vielä tottunut. Muutama kuukausi sitten tuli ensimmäinen. Vaikka silloin uutinen ei sinänsä ollut aivan yllättävä, yllätti FB-ystävien tunteikkaat kommentoinnit kuolleen henkilön aikajanalla. Samalla toivotettiin voimia perheelle. Viestejä tuli vielä monta päivää kuolinpäivän jälkeen. En muista, milloin olisin kokenut niin vahvaa kiitollisuuden ja kaipuun osoittamista.

Muutama päivä tuli toinen suruviesti. Äkillinen, yllättävä, liian varhainen poismeno. Pitkäaikaisin yhteistyökumppani oli yhtäkkiä poissa. Tieto tuli näkyviin minulle vieraan ihmisen kirjoittamana ystäväni aikajanalle: vain nimi, 31.12.14 r.i.p. Tuo tiedonmurunen ja sitten ei moneen tuntiin mitään.

Voiko suruviestiin luottaa?

R.I.P – voiko tuo olla totta ystäväni kohdalla? Ei voi. Hetki sitten sain vasta joulutervehdyksen. Siitä muutama viikko taaksepäin sain uuden videon kommentoitavakseni häneltä. Meidänhän piti tavata… Voisiko olla kyse vain samannimisestä henkilöstä?

Ennenkin Hesarin kuolinilmoitukset ovat joskus hätkähdyttäneet. Silloin piti päätellä nimen, syntymäajan, paikkakunnan ja omaisten nimien perusteella, onko vainaja tuttu vai ei. Tässä vaiheessa usein jo hautajaisetkin oli pidetty.

Nyt FB:n aikajanalla näkyvät nimen lisäksi kasvot. Pian lukuisten ystävien kauniit muistosanat täyttävät etusivun. Ei-toivottu suruviesti varmistuu muutamassa tunnissa.

Muu somemaailma jatkaa kuin ei mitään olisi tapahtunut

Seuraavaksi hätkähdyttää, kun LinkedIn kertoo jonkun henkilön verkostoituneen juuri kuolleen ystäväni kanssa. Samainen ”härveli” nostaa ystäväni niiden henkilöiden joukkoon, joiden avulla voisin hankkia itse lisää kontakteja… Tuntuu niin oudolta.

Läheisillä on surun hetkellä muutakin pohdittavaa kuin someprofiilien poistaminen.  Uusi aika, uudet toimintatavat edellyttävät uudenlaisia käytäntöjä myös näissä vaikeissa tilanteissa. Onkohan olemassa ohjeistusta?

 

 

Yhteisöön kuulumisen haasteita

Tällä kertaa kirjoitukseni pohtii työpaikan ulkopuolella olevia erilaisia yhteisöjä ja yhdistyksiä.

Yksi perustarpeistamme on kuulua johonkin

Yhteisöissä ja yhdistyksissä etsitään samasta asiasta kiinnostuneita ihmisiä. Aluksi löytää juuri sitä kaivattua samanhenkisyyttä, ajan myötä huomaa yhteisössä myös erilaisuutta. Hyvä yhteisö osaa hyödyntää erilaisuutta, erilaisia näkökulmia, erilaisia ajatuksia. Hyvä yhteisö kasvaa ja kehittyy siihen kuuluvien ihmisten kautta ja avulla. Huonosti toimiva yhteisö kipuilee aikansa ja joko jatkaa entistä vahvempana tai näivettyy ajan myötä.

Pohdinnan paikka

Kuulun reiluun kymmeneen yhdistykseen. Juuri nyt on pohdinnan aika: missä haluan olla mukana, mitä haluan olla edistämässä ja minkälaisia toimintatapoja haluan jäsenenä olla kannattamassa.

Sen olen huomannut, että mitä enemmän itse antaa, sitä enemmän saa. Monessa yhdistyksessä olen passiivinen jäsen. Samaa on sanottava muutamista yhdistyksistäkin. Yksisuuntaista tiedottamista ja kerran vuodessa jäsenkysely ei enää lämmitä. Onko niin vaikea siirtyä enemmän dialogiin?

Huomaan yhä useammin, että ammatillisesti ja vapaa-ajan aktiviteettien osalta löydän kiinnostavia vinkkejä ja hengenheimolaisuutta verkon kautta löytämiltäni ihmisiltä.

Mikä saa meidät liikkeelle ja jatkamaan?

Meitä kiinnostaa jo mukana olevat ihmiset ja heidän ajatuksensa, intohimonsa, sitoutuneisuutensa. Yhteinen asia – aate, merkitys, epäkohta tai uudistus – saa meidät innostumaan. Houkuttimina toimivat kiinnostuksen lisäksi kehittämisinto, halu oppia tai löytää uusia ihmisiä. Usein haemme ammatillisista syistä verkostoja, joista arvelemme olevan hyötyä.

Se, miltä yhteisö näyttää ulospäin, on suuri merkitys. Miltä sen toiminta vaikuttaa? Ketä muita on mukana? Minkälainen henki, kulttuuri ja arvomaailma kyseiseen yhteisöön on luotu? Onko toiminta sen mukaista?

Odotuksemme ja kokemuksemme ratkaisevat

Virallisissa yhdistyksissä meidät on hyväksytty jäseniksi, maksamme ensin liittymismaksun ja sen jälkeen vuotuisia jäsenmaksuja. Jokainen odottaa saavansa jotain konkreettista vastineeksi jäsenmaksuilleen.

Mitä suuremmat odotukset yhteisöön kuulumiselle ovat, sitä tärkeämpää on kuunnella yhteisön jäseniä. Nyt, kun valinnanvaraa erilaisille yhteisöille on paljon, yhä harvempi maksaa jäsenmaksuja pelkästä lojaalisuudesta ellei koe saavansa vastinetta. Jos olen oikein ymmärtänyt, syyskokouksiin ei juuri ole ’tunkua’.

Yhteisöllisyys ja digitaalisuus avainasemassa

Vuosijäsenyyksien lisäksi on vaihtoehtoja. Esimerkkinä yhteisöt, jotka perustetaan tiettyä tilannetta varten. Se on ikään kuin projekti. Lähdetään innolla mukaan ja nautitaan yhdessä aikaansaannoksista.

Yhteisöön kuuluminen ei nykypäivänä kaipaa edes kokoontumisia. Kiinnostus ja yhteinen asia voi herätä verkossa. Ei jäsenmaksuja, ei velvoitteita, vain aito halu olla mukana jakamassa ajatuksia ja kokemuksia.

Pohdinnan ja arvioinnin jälkeen – ennen uuden vuoden jäsenmaksuja – on omien päätösteni aika.

 

 

Joulun voima

Joulu yllättää monella tavalla vuodesta toiseen. Vaikka kalenteripäiväys on aina sama, niin kummasti tuntuu vuosi vuodelta, että joulu yllättää aina vaan. Jouluvalmistelujen lisäksi vuodenaikaan liittyy etenkin yrittäjillä monenlaista puuhaa juuri ennen kalenterivuoden loppumista.

Joulu on sekoitus perinnettä ja yllätyksiäkin

Monessa perheessä joulupöydissä ja joulun puuhissa vanhat perinteet kohtaavat tämän ajan mieltymykset. Toivottavasti mahdollisista näkemyseroista osataan keskustella arvostaen kunkin näkemyksiä. Se, mikä on ehdoton perinne yhdessä perheessä, on merkityksetön asia toiselle.

Joulua voi viettää monin tavoin erilaisissa paikoissa

Joulun onnistumisen kannalta tärkeintä on aito joulumieli, ei paikka. Joulumieleen vaikuttavat toki ulkoiset puitteet, mutta ennen kaikkea omat tunteet ja ajatukset. Niitä voimme vaalia siitä huolimatta, että joulun alla on ollut kiireistä tai osa töistä on jäänyt tekemättä.

Joulu on hyvän mielen jakamisen juhlaa

Tärkeä osa oman jouluni valmistelussa on muistaa ja kiittää lukuisia ihmisiä yritykseni kautta. On monta tapaa kiittää. Suoraan ja välillisesti. Hyväntekeväisyyskohteen pitää puhutella lahjoittajaa ja mielellään myös asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja tärkeitä ihmisiä erilaisissa verkostoissa. Siksi joka vuosi hyväntekeväisyyden kohde on erilainen. Viimeisiin kymmeneen jouluun mahtuvat mm. sydänvikaisena syntyneet lapset, kuulovammaiset, sotaveteraanit, kasvimaahankinta Afrikkaan, Pelastusarmeija ja saimaannorpat. Yhtenä vuonna heitettiin rahat Itämereen toivossa, että suojelutyö tuottaa tuloksia. Viime vuonna tuki kohdistui Itä-Helsingin vähävaraisten nuorten soittoharrastuksen tukemiseen. Pop & jazz -konservatorion Dream-On –projekti antoi opetuksen ja puhallinsoittimien saatavuuden kautta monelle nuorelle mahdollisuuden kokea onnistumisen iloa. Itämeren parantumisesta ei saa nopealla ajalla näyttöä, mutta lasten ja nuorten big band -konsertit keväällä olivat konkreettinen osoitus siitä, miten pienelläkin auttamisella on väliä.

Loistava tempaus hyvällä asialla

Tänä vuonna kohteeksi valikoitui Loistava tempaus, jossa yhdistyy kaksi ajankohtaista tärkeää asiaa: pimeässä liikkuvat pienet koululaiset ja Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleet sotaveteraanimme. Loistava tempaus -kampanjan takana ovat Rockin’ Cocks ry ja kouvolalaiset rokkarit. Jo neljä kertaa he ovat talkoilla järjestäneet itsenäisyyspäivän konsertin, jonka tuottojen ja muiden joululahjoitusten kohteena ovat kouvolalaiset ekaluokkalaiset sekä sotaveteraanit ja heidän leskensä. Ekaluokkalaisia on Kouvolassa 814, kotona asuvia sotaveteraaneja reilu 1000. Sotiemme Veteraanit -heijastin lisää turvaa pienille ekaluokkalaisille pimeässä ja hämärässä kulkemiseen. Samalla tämä heijastin kertoo yhä harvenevien sotaveteraaniemme tarinaa ja välittää arvokasta perintötietoa niin pienille lapsille kuin heidän perheilleen. Suurin osa tuotosta käytetään veteraanien itsenäisen kotona asumisen tukemiseen.

Anna joulun voiman vaikuttaa

Joulun voima on vaikuttanut jo useita päiviä ja viikkoja. Annetaan joulun voiman valloittaa mielemme pitkäksi ajaksi. Uskotaan ihmeisiin. Uskotaan hyvään.

 

 

Hyväntekemisen taikaa

Alkuvuoden aikana olen miettinyt laajemmin hyvän tekemisestä – miksi vain jouluna herkistymme? Hyvän tekeminen ja välittäminen ei ole vain joulun asia. Laskiaistiistainakin voi tehdä hyviä päätöksiä. Pohdiskeluni tuloksena syntyi ajatus hyvän tekemisen kampanjoista. Päätin ryhtyä lahjoittamaan osuuden avointen valmennusteni tuotoista jaksoittain johonkin sellaiseen toimintaan, joka koskettaa minua erityisesti.

Joulumuistamiseen varatut rahat yritykseni CM & HR Consulting Oy on lahjoittanut joka vuosi erilaisiin kohteisiin kuten sydänvikaisten lasten, sotaveteraanien ja luonnonsuojelun hyväksi sekä Pelastusarmeijalle ja Kirkon Ulkomaanavulle. Jouluna 2013 vuorossa olivat vähävaraiset lapset ja nuoret Itä-Helsingissä. Pop & Jazz Konservatorio auttaa näitä lapsia ja nuoria löytämään musiikin ilon. Bändipajatoiminnan lisäksi tavoitteena on perustaa Lasten Big Band. Puhallinsoittimien hankinnalla ja musiikin opetuksella lapset ja nuoret saavat mahdollisuuden toteuttaa omia unelmiaan siitä huolimatta, että omilla vanhemmilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksista tukea lastensa musiikkiharrastusta. Lisätietoja www.dream-on.fi.

Sain valtavan paljon positiivista palautetta jouluterveisiini.

”Erittäin ihailtavaa hyväntekeväisyystyösi.” – Susanna S.

”Aivan loistava idea tukea nuorten soittoharrastusta!” – Jarmo T.

”Paljon lahjakkaita lapsia voi jäädä ulkopuolelle ihan rahan takia. Hyvä harrastus voi auttaa monella muulla tavalla. Hienoa, että tällainen projekti on laitettu alulle!” – Tarja H.

”Hyvällä asialla olette liikkeellä :-)” – Peter R.

”Hieno tuo teidän eleenne lasten musiikkiharrastuksen tukemiseen!” – Jussi V.

”Sun energiaa tarvitaan!” – Liisa P.

Kiitos kohtalolle, että kohtasin viime syksynä Jussi Saksan, Pop & Jazz Konservatorion apulaisrehtorin. Ilman hänen tarinaansa ja sitoutumista Dream On –projektiin olisi tämä jäänyt huomaamatta.

Presidentti Sauli Niinistö vetosi uudenvuodenpuheessaan siihen, että jokainen voi auttaa, vaikkapa kysymällä: Mitä Sinulle kuuluu, voinko jossain auttaa?  Teen pitkää päivää yrittäjänä, ja siksi hyväntekeväisyyteni pitää liittyä työhöni, muuten voin aina vedota ajan vähyyteen. Sen vuoksi konsepti, jossa osuus tuotoista tilitetään suoraan valitsemaani kohteeseen, sopii minulle hyvin.

Ensimmäisen kampanjan kohteeksi valitsin joulun jatkona vähävaraisten lasten ja nuorten musiikkiharrastuksen tukemisen. Se on hanke, jossa vastuuhenkilöillä on sydän mukana. Hanke, joka on ihmisen kokoinen: tuella ostetaan soittimia vähävaraisille lapsille Itä-Helsingissä. Tuki on konkreettista, eikä vain yleistä avustavaa toimintaa.

Presidentin puheessa kosketti myös lause: ”Suomi tarvitsee jokaista täällä syntynyttä ja tänne muuttanutta. Jokaisella on annettavaa.” Toivottavasti musiikki tuo yhden keinon näille lapsille ja nuorille osoittaa, että heitä tarvitaan. Tätä arvokasta hyväntekeväisyystyötä haluan olla tukemassa vielä lisää.

Tarjoan säännöllisesti avoimia valmennuksia, mm.

·         Osaava uusi esimies

·         Henkilöstöasiat haltuun

·         Lisäarvoa tuova kehityskeskustelu

·         Etäjohtamisen haasteet ja mahdollisuudet

·         Haasteelliset tilanteet esimiestyössä

·         Tiukka tilanne

Tulevissa avoimissa työelämän, johtamisen ja esimiestyön valmennuksissa teemme omaa osuuttamme suomalaisen työelämän kehittämiseksi. Lisätietoja avoimista valmennuksista löytyy tästä. Ideaa voi toteuttaa myös asiakaskohtaisissa valmennuksissa mahdollisuuksien mukaan. Osallistumalla valmennuksiin saamme myös mahdollisuuden auttaa muita.  Näin laitetaan hyvä kiertämään.

Yrittäjä yrittää

Tänään vietetään kansallista Yrittäjän päivää. Lippu salkoon! Suurin osa meistä yrittäjistä viettää juhlapäiväänsä työn merkeissä. Niin minäkin.

Me Yrittäjät olemme kummaa sakkia.

Meihin liittyy monenlaisia ennakkokäsityksiä, odotuksia ja käsityksiä. Meiltä odotetaan kasvua. Menestystäkin odotetaan, kunhan ei vaan liikaa menestytä. Osaa meistä pidetään vain elämäntapayrittäjinä.

Kumma on Yrittäjä-sanakin.Presidentti Niinistö otti vuosi sitten Yrittäjäjuhlassa Yrittäjä-sanan esille ja totesi, että yrittäjät eivät vain yritä yrityksissään, vaan saavat myös paljon aikaiseksi. Oikeampi termi voisi olla Toteuttajat tai Suorittajat. No, olemme yhä Yrittäjiä, oman tiemme kulkijoita.

Paljonko meitä on?

Riippuu, keneltä kysyy: 260 000? 300 000? Olemme erinäköisiä, eri-ikäisiä, eri toimialoilla toimivia ja erilaisella osaamisella ja kokemuksella varustettuja yrittäjiä. Moni meistä on yksinyrittäjä. Osa työllistää muutamia ihmisiä. Alle 10 hengen työpaikkoja Suomessa on n. 250 000, reilusti yli 90 % kaikista yrityksistä. Meitä kutsutaan mikroyrittäjiksi. Osa yrittäjistä on paikkakunnallansa merkittävä työllistäjä. Pienyrityksiksi kutsutaan yrittäjiä, jotka työllistävät 10-50 ja keskisuuriksi niitä, joilla 50-250 työntekijää. Yli 250 hengen suuryrityksiä Suomessa on vain prosentin verran, noin 600. Pitäisiköhän Suomessa ottaa uudet luokitukset käyttöön?

Emme ole poikkeuksellisia ihmisiä.

Ei bisnesideamme ole välttämättä olleet ainutlaatuisia. Eikä meistä kaikki tee ympäripyöreitä päiviä viikosta toiseen. Meistä on tullut yrittäjiä erilaisten vaiheiden kautta. Joku on miettinyt yrittäjyyttä vuosia. Jollekin toiselle syntyy yllättäen tilaisuus ryhtyä yrittäjäksi. Joku vain kokeilee. Joku löytää paikkansa verkostosta, jossa yksittäiset yrittäjät tekevät töitä itsenäisinä ja samalla yhteistyötä tehden. Vaikka olen syntynyt Yrittäjän päivänä, ei ollut ollenkaan selvää, että minusta tulee yrittäjä. Tie yrittäjäksi voi kulkea tarkkojen suunnitelmien mukaisesti tai sattumalla voi olla sormet pelissä.

Vaikka olemme erilaisia, on meissä samanlaisiakin piirteitä.

Yrittäjyys edellyttää rohkeutta, ennakkoluulottomuutta, päättäväisyyttä ja paineensietokykyä. Tarvitaan unelmia, suunnitelmia, konkreettisia tavoitteita ja seurantaa. Ennen kaikkea on uskallettava olla optimistinen: on uskottava yrittäjyyteen ja itseensä. On oltava tahtoa.

Yrittäjyys vaatii pitkäjänteisyyttä ja sinnikkyyttä. Tulokset eivät synny kvartaalissa, vaikkakin leipä on ansaittava joka kuukausi. Bisnekset ovat erilaisia ja asiakaskunnan saamisen vaikeudet ovat erilaisia. Silti yrittäjien velvollisuudet ovat samat kaikilla. Verottaja ja vakuutusyhtiöt odottavat saavansa maksut ajallaan. Sama koskee yrittäjän muita kiinteitä kuluja. On oltava nopea reagoimaan kuten kärppä, ja samalla on oltava lehmän hermot.

Välillä tuntuu, että yrittäjän on osattava vähän kaikkea.

Ydinosaamista on kunkin yrittäjän perustoimintaan liittyvä substanssiosaaminen. Sen lisäksi on osattava markkinoida, myydä, kehittää, ostaa, neuvotella, tuottaa, toimittaa ja laskuttaa. Erityisen tärkeää on tehdä noita asioita limittäin ja lomittain, jotta kaikki etenevät oikea-aikaisesti ilman pullonkauloja tai tyhjäkäyntiä. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse osata itse. On osattava verkostoitua. Yrittäjän ”paras” kaveri voikin olla toinen palveluita ja osaamista tarjoava yrittäjä.  

Yrittäjää auttavat yleiset työelämätaidot. Ilman viestintä- ja vuorovaikutustaitoja ei pärjää: on osattava puhua vakuuttavasti, kuunnella, huomioida, olla läsnä, havainnoida, tehdä hyviä kysymyksiä. On oltava avoin, ennakkoluuloton ja kiinnostunut mahdollisimman monenlaisista asioista. Osoittaa kunnioitusta ja aitoa arvostusta. Herättää luottamusta ja olla luottamuksen arvoinen. Yrittäjyydessä tarvitaan taitoa tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa – ovat he asiakkaita, yhteistyökumppaneita, palvelujen tarjoajia tai päättäjiä -, mutta myös kykyä puurtaa yksinään ja tehdä ratkaisuja usein yksin. Syyllinen tehtyihin virheisiin löytyy usein omasta peilistä. Onneksi yrittäjyyden onnen hetkinä peilistä löytyy Onnistuja.

Me Yrittäjät olemme harjoittaneet itsensä johtamista jo kauan ennen kuin koko termi otettiin käyttöön työelämässä. Otamme vastuun kaikesta tekemisestämme ja myös tekemättä jättämisestä. Olemme oman onnemme seppiä. Siksi yrittäjän on huolehdittava kaikkein tärkeimmästä eli itsestä: ajankäytöstä, osaamisesta, terveydestä, hyvinvoinnista, vakuutuksista, eläkemaksuista. Itsensä johtaminen ei ole itsekästä: kyse on elämästä ja elämäntyöstä!

Yrittäjän päivääni kruunaa tänä vuonna yritykseni CM & HR Consulting Oy:n yhtiökokous.

Näin yrittäjän 8. tilivuosi jää taakse kaikkine tapahtumineen ja muistoineen. Yrittäjän arki jatkuu mielenkiintoisena ja haastavana tästä eteenpäin.

Yrittäjyyttä pohtiville tässä tarjolla Finnveran yrittäjätesti

http://www.finnvera.fi/Liiketoiminnan-aloittaminen/Tee-ideastasi-totta/Testaa-valmiutesi-yrittaemiseen

Ansaittua juhlapäivää kaikille yrittäjille! Yritetään jatkossakin!

Riitta Hyppänen – Suomen Yrittäjien jäsen v. 2005 lähtien

 

Mistä sinä olet kiitollinen?

Elätän itseni puhumalla ja kirjoittamalla johtamisesta, kehittämisestä, muutoksista, osaamisesta, hyvinvoinnista, arvostamisesta ja kunnioittamisesta.

Puheessani vilisevät niin eurot, lakipykälät kuin ihmiset – asiat ja tunteet sekaisin. Kirjoitan tietokirjoja. Huhtikuussa ilmestyi Tiukka tilanne. Viimeistelyä vailla on Esimiesosaaminen. Lisäksi kirjoitan säännöllisesti artikkeleita Käytännön henkilöstöjohtaminen –käsikirjaan.

Olen oppinut asioita toki opiskelemalla, mutta sitäkin enemmän elämällä noiden asioiden kanssa.

Kokemalla asioita itse ja yhdessä muiden kanssa. Kuuntelemalla, keskustelemalla, olemalla silmät ja korvat auki. Paljon muutakin arvokasta olen oppinut elämäni varrella.

Olen maalannut pari päivää. Maalipensseli tuntui vieraalta näppäimistön käytön jälkeen. Veto vedolta tuntuma löytyi. Syntyi kaunista. Rakennus sai suojan. Itse näki oman työnsä jäljen. Maalaaminen on terapiaa. Opettavaista. Parasta oli aika ajatella.

Olen oppinut vanhemmiltani paljon.

Isältäni perin yrittäjyyden asenteen, periksi antamattomuuden ja elämästä nauttimisen taidon. Opin maalaamaankin. Äidiltäni opin mm. rakkauden ruokaan ja puutarhaan. Arkiset taidot kertyivät huomaamatta. Kiitos niistä.

Arvokkain ja hyödyllisin taito liittyy kuitenkin sosiaalisiin taitoihin. Vanhempani olivat loistavia esikuvia. Somesta he eivät tietäneet mitään, mutta he halusivat jakaa tarinoitaan ja kokemuksiaan, olivat kiinnostuneita niin tutuista kuin uusistakin tuttavuuksistaan. Lämpö oli aitoa, vuorovaikutus mutkatonta.

Moni asia on jäänyt oppimatta, monta tarinaa jäi kuuntelematta. Olisi ollut kiva oppia soittamaan isän opastuksella. Onneksi poikani harrastaa musiikkia minunkin edestä. Sen sijaan, että listaa mielessä asioita, joita ei vielä osaa, kannattaa pysähtyä miettimään sitä, mitä osaa.

Se, mitä ihmisellä on, voi olla arvokkaampaa kuin se, mitä puuttuu.

Keskikesä on loistava ajankohta pysähtyä opettelemaan olemaan tyytyväinen ja kiitollinen. Mistä sinä olet kiitollinen? Kenelle?

 

Blogi on jatkossa Rubiikki

Tammikuussa 2013 Riitan blogille avattiin uudet sivut osoitteeseen rubiikki.fi.

Rubikin kuutiossa jokainen siirto vaikuttaa kokonaisuuteen. Blogissa kokenut työelämän kehittäjä Riitta Hyppänen tutkailee työelämää ja johtamista silmät ja korvat auki pohtien ajankohtaisten ilmiöiden syitä ja seurauksia.

Tule ja tutustu!

 

Miksi Rubiikki?

Blogin nimen valinnan piti olla vain yksi hoidettava asia muiden joukossa.

Mutta sehän on ihan hurjan tärkeä valinta ja päätös! Tutkin some-oppiäitieni ja –isieni kirjoittamia kirjoja ja etsin verkosta vinkkejä. Sitten ymmärsin kysyä Twitterissä, mitä kannattaa ottaa huomioon. Ensi kertaa hyödynsin Twitteriä myös neuvojen kysymiseen. Sosiaalinen media on parhaimmillaan antamista ja jakamista.

Sain erittäin hyviä vastauksia, jotka auttoivat tekemään päätöksen muutaman vaihtoehtoni välillä. Osa tuli tutuilta, osa vierailta. Suurkiitos näistä @katleena, @aukia, @logleidi ja @TommiKivimaki. Laitan saamani hyvät vinkit jakoon. Vinkit yhteenvedettyinä:

  • taivutettavuus, uniikkius, ymmärrettävyys kuultuna, kohtuumittaisuus (alle 15), haluttu vaikutelma
  • kestää aikaa, kertoo sisällöstä, joustava
  • omalta tuntuva
  • sisältöä vastaava, yllättävä, aikaansaa oivalluksen ja hymyn lukijan huulille
  • mieleenpainuvuus.

Blogini nimeksi tuli rubiikki.

Muutama selitys ja perustelu: missioni on tehdä työtä suomalaisen työelämän parantamiseksi. Siinä tehtävää riittää, enkä voi tehdä kuin oman osuuteni näissä talkoissa. Usein johtaminen vaatii päätöksiä, joiden vaikutukset nähdään vasta myöhemmin. Minua kiehtoo Rubikin kuutio. En tosin osaa sitä ratkaista, mutta se osoittaa konkreettisesti, miten yksi siirto vaikuttaa aina kaikkiin muihinkin sivuihin. On siis harkittava kokonaisvaltaisesti joka siirtoa. Vaatimus tavoitettavuudesta on tyypillinen ajallemme. Elämme ubiikissa yhteiskunnassa. Riitta, blogin kirjoittaja pyrkii olemaan tavoitettavissa ja läsnä mahdollisuuksiensa mukaisesti, korvat ja silmät auki, kuunnellen, ihmetellen ja pohtien tilanteita työelämässä ja johtamisessa.

Siksi Rubiikki – Riitta, ubiikki, etsimässä ratkaisuja työelämän haasteisiin Rubikin kuution avulla.