Jos kesäkuukausiksi lasketaan touko-, kesä-, heinä-, elo- ja syyskuu, niin juuri nyt olemme puolivälissä kesää. Jonkun mielestä kesä ei ole vielä alkanutkaan, kun ei ole ollut hellejaksoja. Puutarhurin tulee nähdä kaikenlaisissa säissä hyviä asioita, toki myös riskitekijöitä. Joka tapauksessa, heinäkuun 15. päivä on oiva aika pitää kehityskeskustelu.
Suorituksen arvioiminen
Kuten muutkin tavoite- ja kehityskeskustelut, aloitamme tarkastelemalla menneen kauden tavoitteita eli arvioimalla suoritusta. Onneksi meillä ei käytetä numeerista skaalausta, vaan tarkistamme vain, onko tavoitteet saavutettu tai kenties ylitetty. Onneksi arvioinnissa ei myöskään tarvitse käyttää Gaussin käyrää, vaan tarkastelemme tilannetta toteumien ja ennusteiden mukaan.
Runsaan keskustelun jälkeen dokumentoimme seuraavaa:
- kasvimaan perustaminen: tavoitteen mukainen
- yrttipenkki: tavoitteen mukainen
- hyötykasvit: tavoitteen mukainen, sipuliviljely onnistui yli tavoitteen
- mansikkasato: tavoite ylitetty monin kerroin
- omenasato: ei tule saavuttamaan tavoitetta
- päärynä- ja kirsikkasato: tavoite ylittynee
- luumusato: ei taaskaan mitään!
- viinimarjat: mustia sopivasti, punaisia liikaa!
Tavoitteista sopiminen
Uusiksi tavoitteiksi sovimme olemassa olevista kasveista huolehdittavan satokauden loppuun asti – satoi tai paistoi. Vastuullisen puutarhurin on huolehdittava, etteivät kasvit kuivu tai huku liikaan veteen. Helppo sanoa, toteutus onkin jo toinen juttu. Kovin SMART-maisia tavoitteet eivät olleet (siis: spesific, measurable, achievable, reasonable, timebound). Näin valittaa moni työelämässäkin. Tavoitteet ovat liian yleisluontoisia ja sitten on vaikea arvioida tarkasti onnistumista.
Kehittymissuunnitelma
Lupaan jatkaa aktiivista itseopiskeluani puutarha-asioissa: luen alan lehtiä, etsin tietoa netistä ja ennen kaikkea kuuntelen viisaita, kokeneita alan asiantuntijoita. Joskus turvaudun vanhan kansan oppeihin. Yrityksen ja erehdyksen tie on toki tuottanut positiivisia yllätyksiä, mutta mukaan on mahtunut paljon pettymyksiäkin. Kalliiden ratkaisujen sijaan toivoisin vain yksinkertaisesti asiantuntijan neuvoja käytännön kinkkisissä tilanteissa. Tukea. Rohkaisua. Välillä myös varoituksen sanoja. Konkreettisia vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: milloin leikataan alas ruusuangervo? kuinka paljon voi leikata kerralla? paljonko luonnonmukaisia ravinteita voi antaa kerralla? Siis käytännön neuvoja arjen ongelmiin. Vaan mistäpä tällaista apua saisi?
Kehityskeskustelun arviointi
Tämä oli elämäni ensimmäinen puutarhurin kehityskeskustelu. Ei ollut jäykkä, ei ollut teennäinen. Lähinnä muistutti välitilinpäätöstä. Olisi hienoa, jos työelämän kehityskeskusteluihin saataisiin myös (edes) ripaus ennakkoluulottomuutta, uudenlaisia toteutustapoja sekä eteenpäin suuntautuvaa positiivista kehittämismieltä. Siitähän nimikin kertoo: kehityskeskustelu. Kehitetään yhdessä asioita siten, että ne sujuvat paremmin, tuottavat hyvää mieltä ja parempia tuloksia.
