Pysähdytkö näkemään?

Kuulemisella ja kuuntelemisella on ero. Niin myös katsomisella ja näkemisellä.

Sienimetsällä oli jälleen aikaa ajatella. Jäin miettimään katsomisen ja näkemisen eroa.

Toivoin löytäväni metsästä kanttarelleja. Katsoin kaikkea, mikä näytti keltaiselta. Havaitsin kanttarellien lisäksi keltaisia pudonneita lehtiä ja muuta keltaiseen vivahtavaa kasvustoa. Etsin keltaista ja löysin ihania herkkuja.

Halusin löytää myös mustia torvisieniä. Kävelin ja kävelin, enkä löytänyt mitään muuta kuin keltaisia pudonneita lehtiä. Vasta, kun hidastin matkantekoa, pysähdyin ja keskityin, aloin nähdä pieniä maanväriin häviäviä, tummanruskeita torvimaisia nököjä. Voi sitä onnen määrää.

Jäin pohtimaan katsomisen ja näkemisen eroa työelämässä ja bisneksessä.

Etsimme sitä, mitä olemme tottuneet etsimään. Nopeasti katsomme ja havaitsemme juuri niitä asioita, joita haluamme ja johon silmämme ovat tottuneet. Emmekä näe muuta.

Onko meillä aikaa nähdä ihmisissä ympärillämme potentiaalia?

Ehdimmekö huomata työkavereissa ja työntekijöissä erityisosaamista, lahjakkuutta, kyvykkyyttä? Etsimmekö asiakkaita ja liiketoimintamahdollisuuksia sieltä, mistä aina ennenkin? Katsommeko ja silmäilemmekö ympärille vai maltammeko pysähtyä katsomaan kunnolla ja näkemään? Osaammeko olla läsnä?

Uutta ei synny tekemällä aina samalla tavalla kuin ennen.

Uutta ei löydä katsomalla samoja asioita kuin ennen. Uuden löytäminen vaatii hiljentymistä, keskittymistä, uuteen näkymään virittäytymistä.

 

4 replies
    • Riitta Hyppanen
      Riitta Hyppanen says:

      Hei Jussi!
      Kiitos mukavasta kommentista.Hienoa, jos kirjoituksistani on hyötyä sinulle.
      Kunhan saan Esimiesosaaminen – liiketoiminnan menestystekijä kirjan valmiiksi, niin kirjoittelen useammin.

      Aurinkoista loppukesää!
      Riitta

      Vastaa
  1. piirimyyja
    piirimyyja says:

    Tässäpä Riitta meillä on nykymaailman ongelma: luullaan että juoksemalla ollaan perillä,kun kävelemälläkin ehtii ja on aikaa miettiä miksi ja minne on matkalla.

    Kaikkien olisi syytä varata vähintään tunti viikosta aikaa palaveriin itsensä kanssa, jolloin voisi miettiä omaa tekemistään ja ympäristöään.

    Tämä tunti hyvin käytettyä aikaa tekee loppuviikon tunneista mielenkiintoisempia ja elämää täyteläisempiä.

    Vastaa
    • Riitta Hyppanen
      Riitta Hyppanen says:

      Kiitos Timo kommentistasi! Olet oikeassa.
      Juostakin toki pitää välillä. Dead linet ovat tehokkaita piiskureita. Samalla on huolestuttavaa, ettei ihmisillä ole aikaa suunnitella, ideoida, miettiä asioita. Ei uudistumista tapahdu juoksemalla entisiä reittejä nopeammin ja nopeammin. Kiireessä ei ole varaa tutkailla sivupolkuja ja oikopolkuja. Sääli.
      Kysyn valmennuksissani välillä, kuka varaa itseltään aikaa kalenteristaan suunnitteluun, priorisointiin ja asioiden aeurantaan. Ylös nostetut kädet ovat vähissä. Samaan aikaan nämä valmennettavat valittavat ajankäyttöongelmistaan.
      Tässä työelämässä riittää vielä parannettavaa.

      Riitta

      Vastaa

Leave a Reply

Want to join the discussion?
Feel free to contribute!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

AlphaOmega Captcha Classica  –  Enter Security Code