Artikkelit

Myönteisyyden voima

Myönteisyys on voimaa. Emme voi aina päättää asioita, joita ympärillämme tapahtuu. Voimme kuitenkin päättää tekemisistämme ja erityisesti voimme päättää siitä, miten suhtaudumme niihin. Miten reagoimme negatiivisiin uutisiin, tapahtumiin, vastoinkäymisiin, haasteisiin, ihmisten kohtaamisiin?

On totta, että uutiset tuovat esille negatiivisia asioita: YT-neuvotteluja, konkursseja, onnettomuuksia.

Näin on ollut ja tulee varmaan olemaan. Vuonna 2010 Pauli Juuti tutki asiaa, ja 90 % lehtien uutisista oli kielteisiä. Tämä päivä ei varmaan ole parempi.

On toki paljon myös yksittäisiä puheenvuoroja myönteisten ja positiivisten asioiden esille nostamisesta.

On kampanjoita. Alexander Stubb on malli esimerkki positiivisten asioiden puolesta puhujana niin kotimaassa kuin maailmalla. Meillä on kilpailuja, joiden avulla nostetaan esille Parhaita työpaikkoja tai organisaation menestyksellisimpiä Henkilöstötekoja. Meillä on parhaiden johtajien, esimiesten valintoja. Nämä uutisnostot kestävät vain hetken, ja sitten unohtuvat. Kaiken lamaannuksen keskellä joka päivä syntyy myös uusia työpaikkoja, erityisesti pk-sektorille. Miksei näistä puhuta enempää?

Kaikki tietokirjani ovat lähteneet liikkeelle siitä, että olen halunnut kirjojen avulla nostaa esille myös hyviä käytäntöjä.

ESIMIESOSAAMINEN –kirja kuvaa hyvää esimiestyötä ja sisältää myös 10 keissiä paremmasta johtamisesta. TIUKKA TILANNE –kirja tuo esille käytäntöjä, joilla hankalimmatkin työelämän tilanteet sujuisivat mahdollisimman vähällä harmilla. TYÖHYVINVOINTI JOHTAA TULOKSIIN –kirja on energisin kirja, jonka olen koskaan kirjoittanut. 40 energiaa pursuvaa tarinaa työelämän kehittämisestä. Lisätietoa kirjoistani.

En tiedä, mitkä kaikki asiat vaikuttivat siihen, että tartuin tähän aiheeseen juuri tänään keskellä kaamosta. Ehkä monet positiiviset tapaamiseni viime viikolla, uusi yhteistyökuvio, ensi viikon mielenkiintoiset tapahtumat mm. Robottiviikko ? Tai 10 tunnin yöunet? Tai marraskuun aurinkoinen sunnuntai ja mieheni pesemät ikkunat? Vai oliko se yhä ylpeyttä herättänyt Slush 2013 tapahtuma Helsingissä? Ehkä viimeinen pisara oli HS:n päätoimittajan Riikka Venäläisen kirjoitus Maailma on myös kaunis ja hyvä.

Myönteisyyden voima on mahtava voima, kuten vanha kansantarina kertoo:

”Myrsky mahtaili kerran auringolle, kuinka vahva se oli. Aurinko vastasi hymyillen, ettei vihaisinkaan myrskypuhuri ole niin voimakas kuin lämmin auringonvalo. He päättivät kokeilla voimiaan yrittämällä vuorotellen saada tiellä kävelevän pojan riisumaan takkinsa. Kun myrsky puhalsi, poika vain veti tiukemmin takkia ympärilleen ja myrskyn oli annettava periksi. Aurinko puolestaan hymyili ja lämmitti ja mitä enemmän se lämmitti, sitä enemmän poika availi takkinsa nappeja. Lopulta hän riisui takkinsa kokonaan. Näin aurinko osoitti mahtailevalle myrskylle, ettei voima piile vihassa tai myrskyssä, vaan hymyssä ja ystävällisyyden lämmössä.”

Myönteisyys on mahtava voimavara.

Siitä on pidettävä hyvää huolta. Ruokitaan sitä, tuetaan, vahvistetaan ja pidetään kiinni siitä. Kannustetaan muita. Hakeudutaan ihmisten joukkoon, joissa myönteisyys kasvaa entisestään. Pienistä puroista kasvaa vaikka mitä. Hymyillään. Uskotaan tulevaan. Ollaan rohkeita. Arki muuttuu paremmaksi.

Stop istumiselle

Myönnän, että olen herkistynyt istumiselle. Korvani kuulevat jokaisen istumaan kehotuksen, silmäni näkevät istua –verbin liian monessa tekstissä.

Ihmistä ei ole luotu istumaan

Vaikka meitä ei ole luotu istumaan, me asiantuntija- ja toimistotyötä tekevät istumme paljon. Palavereissa istutaan, koulutustilaisuuksissa istutaan, lounaalla istutaan, kahvitauolla istutaan. Työmatkatkin sujuvat useimmilla istuen. Harvalla on käytettävissä säädettäviä sähköpöytiä, jotka mahdollistavat työskentelyn seisten.

Jos vuodessa on noin 220 työpäivää ja ihminen tekee töitään istuen noin 7 h, tekee se vuodessa yli 1500 tuntia istumista. Ei ihme, että tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisin sairauspoissaolojen syy ja toiseksi yleisin syy työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymiseen.

Jokainen voi vähentää istumistaan

Helppoja keinoja vähentää istumista: kävellä edes osa työmatkasta, siirtää tulostin vähän kauemmaksi työpisteestä, seisoa aina kun mahdollista.

Kun työyhteisössä innostutaan istumisen vähentämistalkoista, keinot lisääntyvät. Osa palavereista voidaan tehdä seisten. Workshoppeihin voidaan suunnitella pääosin sisältö siten, että osallistujat työskentelevät pääsääntöisesti seisten. Kehityskeskustelutkin voidaan tehdä osittain kävellen. Yhdistetyt kävely- ja seisomishetket normaalin toimintatavan lomassa virkistävät kummasti myös henkilöstön kehittämispäiviä.

Kokeilin messuilla mielenkiintoista laitetta, eräänlaista juoksumaton ja sähköisen työpöydän yhdistelmää. Kirjoitin 10-sormijärjestelmällä lähes virheetöntä tekstiä samanaikaisesti rivakasti kävellen. Vielä helpompaa siinä on hoitaa puhelinkeskusteluja. Ihastuin heti kyseiseen laitteeseen.

Istuminen passivoi fyysisesti ja henkisesti

Istuminen on tunkeutunut myös sanavarastoomme, tapaamme kuvata työpäiviämme. Moni toteaa istuneensa palavereissa koko päivän. Kuulostaisi paljon dynaamisemmalta ja energisoivammalta, kun kertoo olleensa suunnittelemassa, ideoimassa, kehittämässä, ratkaisemassa ongelmia, tekemässä päätöksiä. Tuntuu erilaiselta, jos kokee istuneensa haastattelemassa ihmisiä, löytäneensä uusia kumppaneita tai kertoo tavanneensa uusia ihmisiä, joiden osaamista, kiinnostusta ja sopivuutta on ollut arvioimassa.

Entäs sitten hallitustyö? Hallitusammattilaiset kertovat, kuinka monessa hallituksessa he istuvat. Istuvat?! Miksi ei ilmaista, että Henkilö X toimii / työskentelee / panostaa / vaikuttaa Yrityksessä Y?

Jos ei lopeteta istumista, niin vähennetään

Kimmokkeen tähän kirjoittamiseen sain  Twitter-keskustelusta liittyen istumiseen koulutuspäivässä. Miksi ihmeessä koulutuspäivässä ei saisi halutessaan seisoa? Jos joku seisoo edes osan ajasta, ajattelemme hänellä olevan joku ongelma selkänsä kanssa. Miten nurinkurista? Istumisesta on tullut normi ja seisominen on poikkeus. Entä jos kääntäisimme tämän toisin päin?

Minun valmennuksissani saa seistä jokainen. Kun minulla on oikeus seistä kouluttajana, niin on muillakin. Kokeillaanko?