Artikkelit

Some-nälkä kasvaa syödessä

Jo muutaman ensimmäisen blogitekstin kirjoittamisen jälkeen ymmärsin, että blogi ilman vuorovaikutteisuutta ei ole oikea blogi. Yritykseni sivut eivät mahdollistaneet toimintoja, joita olisin tarvinnut. Siksi kirjoitusintoni hyytyi tältä osin. Muuten olin aktiivinen: kirjoitin erillisiä artikkeleita ja uuden kirjankin.

Sosiaalista mediaa kohtaan kokemani epävarmuus on vähentynyt aktivoitumisen myötä. Ensin liityin LinkedIn:iin. Askel Twitteriin oli jo edellistä paljon pelottavampi. Rekrytointivastaavia lukuun ottamatta henkilöstöasiantuntijat eivät vieläkään ole löytäneet palvelua. Alkukankeuden jälkeen Twitteristä tuli osa elämääni. 140 merkkiä eivät kuitenkaan joka tilanteessa riitä, vaan tarvitaan myös selityksiä, pohdintaa ja perusteluja, siis blogi.

Näin alkoi uuden itsenäisen blogin suunnittelu.

Etenin suurin piirtein näin:

  • yhteydenotto hovikoodariini Esaan
  • monien, monien blogien silmäilyä ja analysointia
  • toiveiden ja tarpeiden listaamista
  • lista välteltävistä asioista
  • yhteenvedon lähettäminen Esalle
  • blogialustan valinta
  • palveluntarjoajan valinta.

Sosiaalisen median osalta olen noudattanut oppimisessa kolmea hyväksi koettua periaatetta:

  • etsiydy parhaiden seuraan ja opi heiltä
  • kokeile ja opi onnistumisista ja virheistä
  • ole armollinen itsellesi.

Ehkä juuri sinun blogiasi, twiittejäsi tai postauksiasi olen seurannut oppimismielessäkin.

K I I T O S teille kaikille!

Rubiikin synty

Rubiikki-blogi näki päivänvalon 15.1.2013

Sitä ennen on tapahtunut paljon. Olen tehnyt työtä henkilöstöasioiden, esimiestyön ja johtamisen parissa jo pari vuosikymmentä. Olen toiminut koulutus- ja henkilöstöpäällikkönä sekä henkilöstöjohtajana suurissa asiantuntijaorganisaatiossa kymmenisen vuotta ja toiset mokomat kehittäjän, konsultin ja kouluttajan rooleissa. Olen saanut matkani aikana tavata valtavan määrän suomalaisia tai Suomessa toimivia ulkomaalaisia asiantuntijoita, joilla on halu tai tarve kehittyä ihmisten johtamisessa. Olen nähnyt loistavia työpaikkoja, joissa tulosta syntyy ja samalla ihmiset voivat hyvin. Olen nähnyt työpaikkoja, joissa juhlapuheet ja arjen käytännöt eivät kohtaa. Olen joutunut tapaamaan myös ihmisiä, jotka ovat johtajia, mutta eivät ole aidosti kiinnostuneita henkilöstöönsä liittyvistä asioista.

Näistä kokemuksista olen kirjoittanut myös tietokirjoissani:

  •   Esimiesosaaminen – liiketoiminnan menestystekijä
  •   Työhyvinvointi johtaa tuloksiin. Parhaat käytännöt kymmenen vuoden ajalta.
  •   Tiukka tilanne. Käytännön neuvoja työvoiman sopeuttamiseen ja uudistustyöhön.
  •   Käytännön henkilöstöjohtamisen käsikirja.

Tässä blogissa tarkastelen monenlaisia työelämän tilanteita omalla tavallani. Ajatukseni ovat omiani ja perustuvat aitoihin koettuihin tilanteisiin. Toivottavasti blogini tarjoaa sinulle ajatuksia ja pohdintoja omaan elämääsi.

 

Henkilöstöammattilaisen työsarkaa

Eri alojen ammattilaisten arkea seuraavien tosi-tv -ohjelmien määrä on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Olemme saaneet seurata mm. juristien, lääkärien, hoitajien, poliisien, palomiesten, kokkien ja matkaoppaiden työpäivien kulkua.

Henkilöstöalan ihmisiä ei ole vielä kuvattu missään sarjassa. Vain Dilbert-sarjakuvassa Catbert (suom. Riitta – kääk!) on ilkeä henkilöstöpäällikkö. Ei sellaista kannata seurata, kun on niin ilkeä. Oikeat henkilöstöihmiset eivät ole ilkeitä.

Mitä henkilöstöammattilaiset sitten tekevät ja mitä kaikkea heidän vastuualueelleen kuuluu?

Yksinkertainen kysymys, vastaus ei. Työskennellessäni aikoinaan henkilöstöpäällikkönä jouduin ottamaan muutaman kerran poikani mukaan töihin. Silloin 6-vuotias poikani kysyi kerran istuessaan mietteliäänä työtuolissani: ”Mitä sinä äiti täällä oikein teet?” Apua, miten tehdä hissipuhe ja vielä kielellä, jota 6-vuotias voi ymmärtää? Muutaman hetken mietittyäni, vastasin: ”Huolehdin siitä, että kaikilla työntekijöillä on hyvä tehdä täällä töitä.” Olin itse tyytyväinen vastaukseen – en sortunut puhumaan työsuhdeasioista, lakivelvoitteista, työhyvinvoinnista, palkkauksesta enkä koulutuksista. Hetken hiljaisuuden jälkeen pikku filosofinalku sanoi: ”Voisit välillä antaa niille ruokaakin ja järjestää juhliakin.” Siinäpä se.

Jos haluat tietää, mitä henkilöstöasioiden hoitaminen tosielämässä vaatii ja edellyttää, järjestän aiheesta 3 päivän tehokurssin Helsingissä. Ruoasta ja juhlista puhutaan vähän, mutta sitäkin enemmän siitä, miten HR voi tukea jokaisen organisaation menestymistä huolehtimalla niin perusasioista kuin myös tulevaisuuteen satsaamisesta.