Artikkelit

Kohtaamisosaaminen ja kohtaamisten voima

Mikä tekee kohtaamisistamme merkityksellisiä ja vaikuttavia? Kohtaamiset voivat olla kertaluontoisia, satunnaisia, toistuvia, odotettuja, sattuman johdattamia. Ne voivat olla F2F, tilaisuuksia, puhelinkeskusteluja, kohtaamisia vaikka sosiaalisessa mediassa ym. Eron huomaa. On ihmisiä, on sanoja, on ajatuksia, on katseita – aidoissa kohtaamisissa syntyy isoja tai pieniä ihmeitä. Kohtaamisosaaminen ja kohtaamisten voima on juuri tätä.

Usein kohtaamisia auttavat samat intressit, sama arvomaailma tai yhteinen hanke. Samankaltaisuuden lisäksi kohtaamisiin voi liittyä toisiaan täydentämisen tarve, erilaisuuden tarve ja kaipuu. Luottamus mahdollistaa aidot kohtaamiset ja merkityksellisyys luo siteen tulevaan.

Luottamus ratkaisee kohtaamisten vaikuttavuuden – myös työelämässä

Kohtaamisosaaminen on vahvasti kytköksissä luottamukseen. Kuten aiemmin kirjoitin, luottamus on kasvun ja oppimisen mahdollistaja, mutta myös yhteistyön ja kohtaamisten mahdollistaja. Se antaa maaperän ajatuksille, kokemuksille, uuden kokeilulle. Muutoksessa oleva työelämämme tarvitsee uudistumisia ja uuden tavan johtaa, uudistumisjohtamista. Uudistumisjohtaminen toteutuu vahvan vuorovaikutuksen keinoin, kohtaamisosaamisen avulla.

Työnmurros ratkaistaan pitkälti vahvistamalla luottamuspääomaa tulevaisuutta kohtaan. Ilman aitoja kohtaamisia olemme kukin omien ajatustemme ja uskomustemme vankeja. Tulevaisuus tehdään yhdessä oppien, rohkeasti kohtaamalla uusia ja erilaisia mahdollisuuksia erilaisten ihmisten kautta.

Kohtaamisosaaminen on yksi tulevaisuuden tärkeimmistä vuorovaikutustaidoistamme

Kohtaamisosaaminen ja kohtaamisten voima – mistä syntyy merkityksellisyys?

Kohtaamisten voima ja merkityksellisyys ei synny määrästä vaan laadusta. Oikeat sanat oikealla sävyllä oikeaan aikaan tekevät ihmeitä. Aina ei tarvita niitäkään. Joskus katse, hymy, pään nyökkäys ovat merkityksellisimpiä kuin tuntitolkulla pidetyt palaverit tai keskustelut, joissa puhutaan vuorotellen omia ajatuksia ääneen lausuen ilman, että ajatukset jatkuisivat, jalostuisivat ja syntyisi jotain uutta. Kohtaamisosaaminen on pitkälti läsnäoloa, dialogia ja kykyä asettua toisen ihmisen asemaan.

Kyky kohdata ihmisiä työelämässä vaikuttaa vahvasti siihen, minkälainen työpäiväkokemus meille syntyy ja minkälaisia asiakaskokemuksia luomme. Tapaammeko entuudestaan tuttuja vai rohkenemmeko kohdata entuudestaan vieraan ihmisen ihmisenä ilman ennakkoluuloja?

Muutama minuutti aitoa kohtaamista ja läsnäoloa korvaa tuntien keskustelut,  joista ei synny merkityksellisyyttä

10 vinkkiä merkityksellisimpiin kohtaamisiin

Tässä muutamia yleisiä neuvoja parempiin, vaikuttavampiin ja merkityksellisimpiin kohtaamisiin. Mitä nämä voisivat tarkoittaa juuri sinulle?

  • Kiinnostu
  • Keskity
  • Kuuntele
  • Kysy
  • Kunnioita
  • Kannusta
  • Kasvata
  • Kehitä
  • Kehu
  • Kiitä

Kohtaamisosaaminen ja kohtaamisten voima – taito, jota voi kehittää

Kun luottamusta ei synny, kohtaamiset ovat vain tapaamisia, jäävät vaille isompaa merkitystä.  Kumppanuudet eivät etene alkumetrejä pidemmälle, asiakkuuksista tulee kertaluonteisia kokeiluja, ja uusista työsuhteista pikavisiittejä.

Lohdullinen tieto: kohtaamisosaaminen on taito, jota voi harjoittaa. Tässäkin asiassa auttaa tieto * taito * tahto. Kun tahtoa on, löytyy keino, löytyy aikaa etsiä oma yksilöllinen kohtaamisten voima.

Autan mielelläni.

 

Tähän kirjoitukseen linkitetyt muut Rubiikki-blogin kirjoitukset: Luottamus kasvun mahdollistajana, Työpäiväkokemus ratkaisee, Voihan työnmurros, Uudistuminen ja uudistumisjohtaminen, Kumppanuuden rakentaminen

Luottamus kasvun mahdollistajana

Kumpi saa ihmisen enemmän loistamaan: tunne osaamisesta vai tunne siitä, että voi luottaa ja itseen luotetaan?

Vaikka olemme korostaneet osaamisen merkitystä kilpailutekijänä niin Suomen kuin yksittäisten organisaatioiden ja tiimienkin osalta, uskallan silti epäillä, ettei millään yksittäisellä osaamisella luoda kasvua ellei osaamiselle ja oppimiselle ole otollista maaperää, luottamusta. Tätä mieltä olivat myös lukuisat kommentoijat keskustellessani aiheesta sosiaalisessa mediassa.

Kun työpaikalla vallitsee luottamuksellinen ilmapiiri, voi energiansa ja intohimonsa hyödyntää merkityksellisiin asioihin eikä aikaa mene kyräilyyn ja varuillaoloon. Epäily ja vähättely näivettävät, kun taas luottamuksellisessa ympäristössä voi keskittyä osaamisensa hyödyntämiseen ja uuden oppimiseen. Työelämän muutokset ja työnmurros siihen liittyvine epävarmuuksineen ja näköalattomuuksineen eivät luo uutta mahdollistavia ratkaisuehdotuksia. Tulevaisuuteen luottaminen sen sijaan kannustaa kehittämään ja luomaan uutta.

Luottamus antaa osaamiselle ja oppimiselle siivet. Vaikka tämä tiedetään, niin kummallista kyllä, luottamusta, osaamista ja oppimista ei kehitetä työpaikoilla yhdessä ja samanaikaisesti. Isoissa organisaatioissa on nimetty vastuuhenkilö osaamisen johtamisen prosessille – mutta entä pienemmissä yrityksissä. Kuka vastaa työelämässä oppimisesta?

Luottamuspääomaa rakennetaan yhdessä

Luottamus ei synny itsestään, vaan silloin, kun sille annetaan mahdollisuudet syntyä. Meillä on tarve tulla kohdatuiksi ihmisinä, osaajina, oppijoina, yhteisön jäseninä. Luottamuksellinen ilmapiiri saa meidät yltämään parhaimpaamme, se saa meidät loistamaan.

Uudistumisjohtaminen onnistuu kuuden keskenään kytköksissä olevan osatekijän kautta. Ne ovat strategia, mahdollistajat, vahva johtajuus, viestintä ja vuorovaikutus, osaaminen ja oppiminen sekä luottamus.

Luottamus mahdollistaa kasvun ja kasvamisen. Luottamuksen, merkityksellisyyden ja osaamisen tuloksena syntyvät niin liiketaloudelliset tulokset, henkilöstötuottavuus, onnistumiset asiakkaiden kanssa kuin myös organisaation kyky uudistua.

Luottamus on arvokkain pääomamme

Millä keinoin voisimme rakentaa luottamuspääomaa yhdessä?

  • Tunnustetaan luottamuksen merkitys yksilöille, yhteisölle ja yhteiskunnalle.
  • Hyväksytään, että maailmaan mahtuu monenlaisia ääniä, erilaisia näkemyksiä.
  • Opitaan kuuntelemaan ja kuulemaan.
  • Yritetään ymmärtää erilaisuutta.
  • Harjoitellaan aitoa dialogia – ei vain vuoropuhelua, vaan keskustelua jatkaen ja laajentaen.
  • Hyväksytään, että luottamuspääoman rakentaminen on matka, ei päämäärä.

Koska luottamus on arvokkain pääomamme, sitä on vaalittava. Eri rooleissa voi rakentaa luottamusta ja luottamuspääomaa erilaisin keinoin. Mitä vastuullisemmassa asemassa henkilö toimii, sitä enemmän hänen on pohdittava omia vaikutusmahdollisuuksiaan niin sanallisen viestinnän kuin tekojen osalta.

Arjen johtajuus kasvattaa luottamusta. Se näkyy vastuuna, vaikuttamisena ja välittämisenä. Vastuu voi liittyä esimerkiksi lupausten pitämiseen, sovittujen asioiden tekemiseen tai luottamuksellisten asioiden käsittelyyn. Vaikutamme aina jokaisessa vuorovaikutustilanteessa. Sanavalinnat ja sanomatta jättämiset, äänenvoimakkuus, äänensävyt sekä eleet ja ilmeet joko kasvattavat luottamusta tai syövät sitä. Jos välitämme itsestämme, läheisistämme ja yhteiskunnastamme, valitsemme luottamuksen rakentajan tien. Siitä hyödymme kaikki.

Vastuut organisaation kasvusta ja tuloksista ovat yleensä selkeät, mutta kuka vastaa luottamuspääoman kehittymisestä? Meistä jokainen. Vastuu siitä on meillä kaikilla – yhdessä ja erikseen.

******

Jatketaan keskusteluja luottamuksesta sosiaalisessa mediassa, täällä tai chatissäni.

Riitta

******

Kirjoitus on julkaistu 25.10.2017 Kollega.fi – verkkolehdessä, jossa Riitta Hyppänen kirjoittaa Johtajuuuden ytimessä-blogiin.

Työpäiväkokemus ratkaisee

Henkilöstön fiilis, henkilöstötyytyväisyys, henkilöstökokemus, työpaikkakokemus, työntekijäkokemus – monia ilmaisuja. Itse käytän sanaa työpäiväkokemus, koska se on tittelivapaa ja kuvaa jokaisen kokemuksia työpäivän aikana. Se ei rajaa henkilöryhmiä, ei ota kantaa työn tekemisen paikkaan. Työpäiväkokemus on meidän jokaisen tunnekokemus siitä, miltä työpäivä tuntuu. Työpäiväkokemus on paljon enemmän kuin henkilöstötyytyväisyys ja erityisen mielenkiintoiseksi se muuttuu, kun pohditaan sen monenlaisia vaikutuksia. Työpäiväkokemus ratkaisee monenlaiset onnistumiset.

Asiakaskokemus ja työpäiväkokemus – ei toista ilman toista

Useimpien organisaatioiden tavoitteena on luoda erinomaisia asiakaskokemuksia. Oli aika, jolloin puhuttiin asiakastyytyväisyydestä. Sitten korostettiin tyytyväisyyden lisäksi myös sitoutumista. Nyt tärkeintä on tunne, joka asiakkaalle syntyy. Monisyinen juttu. Tuotteen / palvelun ja hinta-laatu –suhteen lisäksi tarvitaan sujuvuutta ja luotettavuutta. Erityisen tärkeitä ovat kaikki vuorovaikutukseen liittyvät kokemukset.

On luontevaa, että sama ilmiö siirtyi organisaatioiden sisälle. Vuosikausiksi riitti, kun seurattiin kerran vuodessa tai parissa henkilöstön tyytyväisyyttä. Noin kymmenen vuotta sitten lisättiin joukkoon sitoutumiseen liittyviä kysymyksiä, ja jotkut muuttivat koko kyselyn nimen Engagement Surveyksi. Työkaluja en moiti, mutta ravisteltavaa löytyy syklissä, miten harvoin se toteutettiin. Myöskään tulosten analysointi eikä niiden pohjalta oleva kehittäminen ole ollut riittävällä tasolla.

Asiakaskokemukseen vaikuttaa työpäiväkokemus, mutta myös toisin päin – asiakaskokemus vaikuttaa työpäiväkokemukseen positiivisesti, neutraalisti tai negatiivisesti. Yhteys on vahva, vaikka kumpaankin vaikuttavat monet muutkin asiat. Työpäiväkokemukseen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. henkilökohtaiset, työstä johtuvat, johtamisesta, työyhteisöstä ja erityisesti ihmissuhteista johtuvat asiat.

Mittaamisen haasteet ovat samanlaiset. Mikä on helppo ja riittävästi informaatiota sisältävä metodi mitata kokemuksia? Asiakaskokemusten yhteydessä pohditaan, onko suosittelu (NPS) riittävä vai tehdäänkö kysely odotuksista ja palvelutilanteen toteutuksesta? Työpäiväkokemuksen mittaaminen on sen verran laaja teema, että kirjoitan siitä oman kirjoituksen.

Työpäiväkokemusta voi johtaa

Pelkistettynä johtamisen tavoitteena on saada aikaiseksi tavoiteltuja tuloksia. Tulostavoitteissa korostuvat siksi eurot ja asiakkaisiin liittyvät tunnusluvut. Ne ovat toiminnan kautta syntyneitä lopputuloksia. Johtamisen pitää siksi kohdistua toimintaan ja erityisesti ihmisiin luomalla puitteet onnistumisille.

Johtamisessa on varmistettava toiminnan selkeys ja sujuvuus. Selkeydellä tarkoitan niin strategista näkemystä tulevaisuudesta kuin yhteistä ymmärrystä perustehtävistä, arvoista ja menettelytavoista. Selkeys näkyy siinä, miten itse kukin kokee työnsä tavoitteet, vastuut, valtuudet kuin myös aikataulut ym käytännön asiat. Sujuvuudella on suuri vaikutus työpäiväkokemukseen. Sujuvuuden tunteeseen vaikuttavat pelisääntöjen lisäksi käytettävissä olevat työkalut, osaaminen ja mahdollisuus oppia työn ohessa. Sujuvuutta lisää tietoisuus siitä, että voi saada tarvittaessa tukea työyhteisönsä jäseniltä esimies mukaan lukien. Keskeinen asia on mahdollisuus pyytää ja saada palautetta.

Johtaminen vaatii myös seurantaa. Työpäiväkokemukset elävät tilanteiden mukaan. Siksi niitä tulee seurata mahdollisimman reaaliaikaisesti. Havainnointia, kuuntelua ja vaikkapa fiilismittari käyttöön. Yksittäisen luvun tarkastelun sijaan johtajien on seurattava kokonaisuutta eli samanaikaisesti on peilattava työpäiväkokemusta kuvaavia tunnuslukuja asiakaskokemuksiin, myyntiin ja kannattavuuteen.

Selkeys, sujuvuus ja seuranta siivittämään työpäiväkokemuksen johtamista.

Työpäiväkokemus syntyy arjessa

Se, minkälainen työpäiväkokemuksesta kunakin päivänä syntyy, johtuu monista tekijöistä mm. siitä, mitä odotamme ja mitä koemme. 

Omat havaintoni työpäiväkokemuksista liittyvät usein oikeudenmukaisuuden tunteeseen. Ovatko tavoitteet realistisia? Jakautuvatko työmäärät tasaisesti? Arvostetaanko kunkin osaamista? Hyväksytäänkö ihmisten erilaisuus ja erilainen tapa tehdä töitä? Onko tullut kuulluksi?

Johtajuus ei ole titteliasia. Johtamalla itseämme voimme vaikuttaa siihen, mihin kiinnitämme huomiota ja kenen mielipiteille altistumme. Voimme vaikuttaa omaan työpäiväkokemukseen, mutta myös niihin ihmisiin, joita kohtaamme päivän aikana.

Arjen johtajuus näkyy vastuunottona omasta ja läheisten työpäiväkokemuksesta.

Työpäiväkokemus ratkaisee ja vaikuttaa

Työpäiväkokemus ratkaisee, koska ajatukset ja fiilikset heijastuvat vuorovaikutustilanteisiin. Yksi teko vaikuttaa toiseen. Tunnetila näkyy ilmeinä ja äänensävyinä. Sen voi aistia. Tunnetila näkyy myös työn laadussa ja tuottavuudessa. Se näkyy numeroissa. Siksi kannattaa miettiä, minkälaisin ajatuksin töitä tehdään.

 

Riitta

Jatketaan keskustelua verkossa, verkkosivujeni chatissä ja sopimuksen mukaan vaikka Skypessä. Otathan yhteyttä.

Tämä sopii hyvin keskusteluteemaksi myös työpaikoille. Tarvittaessa autan mielelläni näiden ajatusten käytännön toteutuksissa.

Innostuminen tuo tuloksia

Tiedäthän sen ihanan tunteen, kun innostut jostain ja pääset uppoutumaan siihen täysillä. Flow-tilassa ei katsota kelloa eikä havainnoida muuta kuin sitä, mitä ollaan tekemässä. Kun inspiraation ja motivaation voi hyödyntää parhaalla tavalla, tulosta syntyy.

Tietotyötä ja luovaa työtä tekevät hyötyvät eniten, jos voivat rytmittää tekemisiään tällaisten ihanteellisten tilanteiden mukaan. Rutiinihommia silloin, kun ei ole erityistä fiilistä ja haasteellisimmat hommat, kun työn imu imaisee mukaansa. Tämä tiedetään, mutta haasteena on monet dead linet, jotka sanelevat ja priorisoivat töiden järjestystä.

Olisiko mahdollista pohtia työn tekemisen priorisointia uudella tavalla? Miten luotaisiin mahdollisimman hyvät puitteet ja onnistumisen edellytykset työn tekijöiden ehdoilla?

Määrätietoista fokusointia

Uppoutuminen flow-tilaan edellyttää mahdollisuutta fokusoitua ja suunnitella omaa tekemistä. Tärkeää olisi myös putsata häiritsevät asiat niin pöydältä kuin mielestä. Kurinalaisesti toimien emme avaisi asiaan kuulumattomia tietolähteitä. Saisimme luvan keskittyä rauhassa ongelman ratkaisemiseen. Kukin henkilö tekisi ensin yksilötyötä ajatellen, kokeillen ja työstäen. Sitten kokoonnuttaisiin keskustelemaan ja katsomaan, mitä on saatu aikaiseksi ja miten tästä eteenpäin.

Kuulostaa ketterältä projektityöskentelyltä. Miksi sitä ei voisi soveltaa töihin, jotka eivät ole virallisesti projekteja vaan projektiluonteisia? Molemmissa on saatava aikaan tuloksia määräaikaan mennessä.

Moni meistä tekee ajattelu- ja tietotyötä. Palveluorganisaatioissa tärkein pääoma on ihmisten osaaminen ja oppiminen. Olen pitkään korostanut ajan varaamista omaan ajattelutyöhön. Näkyykö ajatteluaika kalentereissamme? Miten suhtaudumme työpaikoilla ihmisiin, jotka eivät näytä tekevän mitään seisoen ikkunan ääressä kahvikuppi kädessä? Ovatko he laiskottelijoita vai ratkaisun etsijöitä? Miten ajatteluaika näkyy kiireisissä palavereissa? Syntyvätkö parhaat ratkaisut siten, että nopeimmin vastaavat kertovat mielipiteensä?

Oppiminen vaatii oikeaa virettä

Samalla lailla, kun innostuminen ja sen hyödyntäminen on tärkeää töiden tekemisessä, on se myös oppimisessa. Oli aihe mikä tahansa ja puhuja kuka tahansa, emme ole aina samanlaisessa vireessä oppimiselle. Siihen tarvitaan fiilistä. Kun on sisäinen into oppia ja siihen on mahdollisuus, oppimistuloksia syntyy.

Kun on kyse ennakkoon sovitusta valmennuksesta, valmentaja voi toki ruokkia tuota innostumisen fiilistä. Jokainen valmennukseen osallistuja voi psyykata itseään miettimällä omia oppimistavoitteitaan, aiempia tietoja aiheesta ja erityisesti sitä, mihin tärkeisiin kysymyksiin hakee vastauksia ja miten aikoo hyödyntää oppimistaan.

Miten hyödynnetään spontaani halu oppia ja opiskella? Epäilen, että usein tuo hetki menee ohi. Se siirretään aikaan, kun muut työt antavat myöten. Harvoin kuitenkaan flow odottaa sitku-aikaa.

Mitä tapahtuisi työpaikoilla, jos sovittaisiin periaatteesta, että kuukaudessa voisi käyttää X-määrän päiviä oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen? Siten, että asiantuntija tunnistettuaan, mitä työhönsä ja siinä menestymiseen tarvitsee, voisi itse valita tavan, miten parhaiten oppii ja myös paikan, missä omasta mielestään oppii parhaiten. Kehittymisen täytyy toki liittyä organisaation strategiaan, asiakaslupauksiin ja sovittuihin kustannusraameihin, mutta muuten olisi vapaus valita.

Luottamus luo puitteet

Uudenlainen kehittämiskulttuuri edellyttää uudenlaista johtamista, johtajuutta ja ennen kaikkea luottamusta ihmisiin. Jos ei voi luottaa siihen, että ajattelulle varattu aika on yhtä hedelmällistä työajan käyttöä kuin mikä tahansa suorittaminen, luottamusta ei ole olemassa riittävästi. Aliarvioimmeko asiantuntijoidemme potentiaalia, jos emme luota ihmisten kehittävän omaehtoisesti itseään? Emmekö usko heidän valitsevan oikeita oppimiseen liittyviä teemoja ja tapoja, jos edellytykset oppimiselle ja uuden osaamisen hyödyntämiselle ovat kunnossa? Jos nämä kysymykset askarruttavat, on syytä palata johtamisen peruskysymysten ääreen.

Hyvä vinkki uudenlaiseen osaamisen kehittämiseen ja oppimisen tukemiseen on sopia käytännöstä, jossa opittuja asioita jaetaan tiimissä. Siihen voi antaa mahdollisimman vapaat kädet, kuitenkin niin, että jaettava olisi myös kirjallista ja digitaalista. Se voisi olla esimerkiksi blogi, kuvia, piirroksia, infograafeja tai videoita. Näin niitä voisi hyödyntää laajemminkin työpaikalla ja myös sosiaalisessa mediassa.

Innostuminen ja onnistuminen osana määrätietoista johtamista näkyvät parempina työpäiväkokemuksina ja sen myötä henkilöstötuottavuudessa, asiakaskokemuksissa, taloudellisissa tunnusluvuissa sekä organisaation tärkeänä uudistumiskykynä.

 

Kirjoitus on julkaistu 17.5. Kollega.fi:ssä (verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista).

Riitta Hyppänen on intohimoinen työelämän uudistaja, tietokirjailija ja konsultti, joka valmentaa esimiehiä ja johtajia sekä asiantuntijoita ja HR-ihmisiä. Hyppänen on toiminut pitkään myös luottamustehtävissä Henkilöstöjohdon ryhmä HENRY ry:ssä. Lisätietoja Hyppäsestä löydät hänen sivuiltaan http://riittahyppanen.fi/.  Lue Hyppäsen tämänkertaiseen aiheeseen liittyvä aiemmin julkaistu Johtajuus vaatii ajattelua -kirjoitus sekä hänen edellinen blogikirjoituksensa Johtajuus ja arjen valinnat.

Uudistuminen ja uudistumisjohtaminen

Uudistuminen ja uudistumisjohtaminen ei ole uusi ismi

Uudistuminen ja uudistumisjohtaminen ei saa olla itseisarvo eikä tämän ajan mantra, hokema, vaan sille on oltava aidot perusteensa. Uudistumisen syyt voivat liittyä megatrendeihin, kuten automatisaation lisääntymiseen, robotiikan ja tekoälyn käyttöön tai digitalisaation antamiin mahdollisuuksiin. Yksittäisen organisaation uudistumisen syyt voivat liittyä megatrendien lisäksi taloudellisiin tai toiminnallisiin syihin. Myös yksittäinen ihminen tarvitsee uudistumiseen syynsä ja perusteensa. Mitä painavammat nämä perusteet, syyt, ongelmat ovat, sitä enemmän ne luovat painetta uusiutua. Monelle yritykselle uudistuminen on jo nyt ainoa vaihtoehto.

Muutos ja uudistuminen – yhtäläisyyksiä ja eroja

Tyypillisiä työelämän muutoshankkeita ovat olleet mm. uusien tietojärjestelmien käyttöönotot, johtamisjärjestelmän muutokset, organisaatiomuutokset uusine tiimeineen ja esimies-alais –suhteineen, fyysiset muutot, palvelujen ulkoistukset, fuusiot, yritysjärjestelyt.

Yhteistä näille konkreettisille muutoksille on se, että päätösten tekemisen jälkeen niistä tiedotetaan ja ne astuvat voimaan ennalta sovittuna päivänä. Muutosten onnistumiseen tarvitaan erinomaista vuorovaikutteista viestintää sekä ammattitaitoista projektijohtamista.

Uudistumishankkeet alkavat perusteista kuten muutoksetkin. Tunnistetaan ongelmia, tutkaillaan tulevaisuutta, etsitään vahvoja ja heikkoja signaaleja, hahmotellaan erilaisia vaihtoehtoisia kulkureittejä. Toivottavasti osataan ja uskalletaan olla tässä vaiheessa riittävän laajakatseisia, kaukonäköisiä ja rohkeita. Uudistumismatka alkaa päätöksestä kuten muutoshankkeet.

Muutokset ja uudistumisohjelmat tarvitsevat kirkkaan päämäärän ja yhteisen ymmärryksen reittivalinnoista. Tästä eteenpäin tarvitaan erilaista johtamista.

Uudistumismatka on oppimismatka

Uudistumismatka ei ole hupimatka. Se on tavoitteellinen ohjelma, jossa on tärkeää onnistua. Siinä, missä esimerkiksi onnistunut muutto tai uuden työkalun käyttöönotto voidaan ennakkoon palastella, aikatauluttaa, vastuuttaa sekä ohjata ja seurata hankkeen etenemistä ja maaliin pääsyä, niin uudistumishankkeeseen en tuota tapaa suosittele.

Kyse on yhteisestä matkasta, oppimisesta. Matkaa tehdään välillä pienin askelin, välillä loikkien, välillä pysähtyen reflektoimaan. Pysähdyspaikoilla kannattaa ottaa kompassi ja kartta sekä katsoa uusia koordinaatteja. Matka vaatii jokaiselta sinnikkyyttä. Erityisesti se vaatii johtamista ja johtajuutta.

Työelämän murros tarvitsee uudenlaista uudistumisjohtamista

Muuttuva työelämä kaipaa uudenlaista uudistumisjohtamista. Siinä korostuvat mielestäni: luottamus, strategia, vahva johtajuus, onnistumisen mahdollistajat, viestintä ja vuorovaikutus, osaaminen ja oppiminen.

Nämä kuusi tekijää ovat vahvasti kytköksissä toisiinsa eikä niitä voi ajatella vaiheittain. Joko olisi aika kiittää ja hyvästellä 90-luvun Kotterin 8 muutosjohtamisen askeleen malli?

Luottamuspääoma ei näy erillisenä yritysten taseissa, vaikka itse arvotankin sen yhdeksi arvokkaimmaksi aineettomaksi pääomaksi. Luottamusta tarvitaan aina, mutta erityisesti muutosten ja uudistumisen aikana.

Toinen yhä edelleen liian vähälle huomiolle jäävä asia johdon agendalla on osaamisen ja oppimisen johtaminen. Se ei saa jäädä HR:n asiaksi, se on kaikkien yhteinen asia. ”Organisaatiot ovat niin hyviä kuin niiden osaaminen” – lukee käyntikortissani. Se tarkoittaa osaamisen varmistamista kaikilla tasoilla, hallituksen jäsenistä harjoittelijoihin. Tulevaisuuden oppimistarpeet eivät saa valitettavasti vieläkään riittävää huomiota päätöksenteossa.  On helpompaa seurata jo tehtyjä asioita kuin varautua tulevaan.

Vuorovaikutuksen ja viestinnän rooli vahvistuu uudistumismatkalla entisestään. Toki virallista viestintää tarvitaan yhä, mutta uudistumismatkalla olemme sekä viestien vastaanottajia, jakelijoita, kommentoijia että viestijöitä. Tämäkin vaatii jokaiselta uusia taitoja ja vastuuta: arjen johtajuutta.

Ilman luottamusta, vuorovaikutusta ja osaamista ei synny kestäviä ja riittävän rohkeita strategisia valintoja. Mitä rohkeimmista strategiavalinnoista on kyse, sitä enemmän korostuu yhteinen valmistelu ja vaikuttaminen. Se aika, jolloin pieni piiri pohti itsekseen strategioita ja sitten ne jalkautettiin (tai yritettiin) henkilöstölle, on toivottavasti pian ohi. Ylhäältä alas –tuputtamisen sijasta tarvitaan konkreettisia tekoja, jotka luovat edellytykset uudistumiselle. Siis resursseja. Uudistumista ei synny ilman rahaa, aikaa eikä osaamista. Uudistuminen ei etene riittävän nopeasti, jos kuvitellaan sen tapahtuvan ”sitku”-ajalla, kun normitöissä tulee vähän helpompaa.

Vahvaa arjen johtajuutta – valtaa, vaikuttamista ja välittämistä – edellytetään kaikilta, mutta erityisesti vaatimukset korostuvat johdolla ja esimiehillä. Heiltä odotetaan esimerkin näyttämistä.

Uudistuminen on vuorovaikutuksellisuutta, kokeiluja, arviointeja ja oppimista. Kun uudistumispuhe muuttuu kalenterimerkinnöiksi, arjen kokeiluiksi kuin myös uudenlaiseksi tavaksi seurata kokonaisvaltaisesti johtamista, uudistumismatka käynnistyy hyvillä eväillä.

Voiko henkilöstötuottavuus kasvaa uudistumismatkan aikana?

Voi ja pitää. Loppuvaikutus ei ole niin kiinni siitä, mitä tehdään vaan, miten uudistumismatka tehdään.

Jos luottamuspääoma on vahva, strategiasta on yhteinen jaettu näkemys, johtamisen rakenteet ja puitteet onnistumiselle on luotu, vaikutukset asiakaskokemuksiin ja taloudellisiin tunnuslukuihin ovat pitkälti kiinni siitä, miltä kunkin työpäiväkokemus tuntuu. Onko nykyinen työ mielekästä ja merkityksellistä? Miten uuden oppimista tuetaan? Miten esimiesosaamista ja työyhteisötaitoja kehitetään? Miten ihmisiä rohkaistaan uudistumaan?

Uudistumismatka tarvitsee uudenlaista johtamista ja johtajuutta. Se tarvitsee uudenlaista osaamista, mutta myös uudenlaista tapaa seurata keskeisiä uudistumisen etenemisen tunnuslukuja. Talouslukujen ja asiakaskokemuksen rinnalla on seurattava myös uudistumista ja oppimista. Kokonaisnäkemys auttaa tekemään parempia päätöksiä.

Juuri nyt on uudistumisen ja uudistumisjohtamisen aika.

Johtajuus ja arjen valinnat

Johtajuudesta puhutaan monin eri sisällöin ja monin eri tavoin. Koska yhtä oikeaa määritelmää ei ole, kunkin puhujan ja kirjoittajan on hyvä aina alkuun selvittää käsitteen oma viitekehys.

Minulle johtajuus merkitsee tiettyyn asemaan liittyvän toiminnan lisäksi myös jotain sellaista, jota voimme itse kukin tehdä näkyväksi arjen tilanteissa. Siksi käytän usein ilmaisua arjen johtajuus, jotta se erottuisi esimerkiksi ajattelutavasta, että ihmisen pitää olla määrätyssä asemassa ja hänessä on oltava tiettyjä johtajan erityispiirteitä. Puhutaan siis tästä eteenpäin arjen johtajuudesta.

Arjen johtajuus näkyy erityisesti kolmella tavalla:

  • Miten käytämme valtaa, hyödynnämme annettuja valtuuksia ja miten kannamme vastuuta.
  • Miten tietoisesti tai tiedostamatta vaikutamme ympärillä oleviin ihmisiin vuorovaikutuksen keinoin.
  • Miten osoitamme välittämistä sanoin ja teoin.

Puhetta ja tekoja

Teemme tietoisesti tai tiedostamatta valintoja pitkin päivää, mitä ja miten kommentoimme. Sanavalintojen lisäksi viestimme ilmeillä, eleillä, äänensävyillä ja äänen voimakkuudella. Teemme myös valintoja, kenelle puhumme ja kenelle emme. Huomioiminen on vahva viesti, samoin kuin huomioimatta jättäminen.

On kyse sitten suullisesta tai kirjallisesta viestinnästä, tärkeää on, miten puheemme näkyvät myös tekoina. Arjen johtajuus mitataan siinä, miten hyvin tekeminen ja toiminta ovat linjassa keskenään. Johtajuus näkyy esimerkiksi lupausten lunastamisena. Viestin vaikuttavuus on pitkälti kiinni viestin kokonaisvaikutelmasta, eheydestä.

Puheet, kirjoitukset ja teot näkyvät. Niiden taustalla toimivat arvomme, uskomuksemme, ajatuksemme ja tunteemme. Kuinka hyvin olemme tietoisia uskomuksistamme, jotka heijastavat ajattelun ja tunteiden kautta viestintäämme ja toimintaamme? Arjen johtajuutta on olla tietoinen omista uskomuksista ja välillä tarkistaa niiden paikkansa pitävyys.

Jokainen voi vaikuttaa

Elämä tarjoaa johtajuuden happotestipaikkoja aamusta iltaan. Meillä on iästä, sukupuolesta, titteleistä, syntymäperästä ja käymistämme kouluista riippumatta joka päivä uusi mahdollisuus tehdä arjen valintoja esimerkiksi siinä, mitä aamulla laitamme suuhumme tai milloin menemme illalla nukkumaan.

Voimme joka päivä ja jokaisen ihmisen kohdatessamme tehdä päätöksen siitä, hymyilemmekö, tervehdimmekö ja kiitämmekö vai olemmeko hiljaa. Voimme vaikuttaa toisen ihmisen päivään todella paljon esimerkiksi kysymyksellä ”miten sinä voit”. Voimme vaikuttaa siihen, minkälaista palautetta annamme toisille. Siihen ei tarvita erityistilannetta, vaan kyse on siitä, haluammeko hyödyntää vuorovaikutustilanteita ja haluammeko välittää. Kollegalta saatu arvostus on parasta palautekulttuurin rakennusainetta.

Työelämässä myllertää ja erilaisia muutoksia on edessä enemmän kuin koskaan. Arjen johtajana emme voi pysäyttää kehityksen kulkua, mutta voimme vaikuttaa joihinkin asioihin omassa työssämme. Voimme itse päättää, miten suhtaudumme muutoksiin, uudistuksiin ja oppimiseen. Yksi arjen johtajuuden ilmentymä näkyy siinä, otammeko itsellemme aikaa ajatteluun ja oppimiseen.

Uskon vahvasti, että työpäiväkokemukseemme vaikuttaa paljon se, miten suhtaudumme työtilanteisiin, työkavereihin ja esimieheen.

Ne pienet teot

Johtajuudessa ihannoidaan yleensä suuria tekoja, karismaattisia puheita, urotekoja, valtavia kehitysloikkia ja sankaritarinoita. Juuri nämä uskomukset vaikuttavat siihen, ettei arjen johtajuutta arvosteta riittävästi.

Mielestäni on vaikuttavampaa tehdä vähän hyviä johtajuuden tekoja joka päivä kuin satunnaisia kertarysähdyksiä. Yksi ystävällinen, vastuullinen teko, sana tai lause voi kuulostaa pieneltä. Mutta kun sen toistaa vuoden jokaisena päivänä, on vaikutus huikea. Mikä parasta, uudenlaisesta käyttäytymisestä tulee tapa noin kolmessa viikossa.

Haluan nostaa arjen johtajuuden kaikkein arvokkaimmaksi, ykkössijalle. Väitän, että saamme paljon enemmän hyvää aikaiseksi työpaikoilla, kun kukin miettii arjen johtajuutta omalta osaltaan, käyttää valtaa, ottaa vastuun viesteistään niin kasvotusten kuin verkossakin ja osoittaa omalla toiminnallaan välittävänsä läheisistään ja työpaikastaan. Näin syntyy myös parempi työelämäjälki.

 

Kirjoitus on julkaistu 22.3. Kollega.fi:ssä (verkkolehti työstä ja hyvinvoinnista).

Riitta Hyppänen on intohimoinen työelämän uudistaja, tietokirjailija ja konsultti, joka valmentaa esimiehiä ja johtajia sekä asiantuntijoita ja HR-ihmisiä. Hyppänen on toiminut pitkään myös luottamustehtävissä Henkilöstöjohdon ryhmä HENRY ry:ssä. Lisätietoja Hyppäsestä löydät hänen sivuiltaan http://riittahyppanen.fi/.  Lue myös Hyppäsen edelliset kirjoitukset Käy elämäsi paras kehityskeskustelu ja Millainen työelämäjälki sinusta jää? sekä hänen omalta blogisivultaan kirjoitus Johtajuus – Valtaa, Vaikuttamista ja Välittämistä.

Työelämäjälki ja työelämäuutiset

Työelämästä kirjoitetaan mediassa paljon ja se on hyvä asia. Keskeistä on se, millä tavalla kirjoitetaan, kuka kirjoittaa ja minkälaisen viestin kirjoitus ja erityisesti sen otsikko herättää. Tässä kirjoituksessa pohdin, miten työelämäuutiset vaikuttavat ilmiöön työelämäjälki.

Blogikirjoitukseni tarkoitus ei ole kritisoida Helsingin Sanomia (olen uskollinen tilaaja ja lukija ♥). Medialla on monta vastuullista tehtävää. Tämä kirjoitus on muistutus yhteiskunnallisesta vastuustamme, joka meillä kaikilla on tulevaisuudesta ja työelämään tulevista sukupolvista. Niin kirjoittajilla, kirjoitusten lukijoilla kuin myös niitä referoivilla. Uskon siihen, että voimme kaikki vaikuttaa. Uskon siihen, että arjen pienet teot vaikuttavat. Pienestä voi kasvaa isot, merkitykselliset asiat.

Tässä viiden kirjoituksen otos (Helsingin Sanomat, 26.2.2017).

 

Case 1. Työmarkkinakentän sopimusneuvottelut ja työelämäjälki

HS:n Kotimaa-sivulta löytyi työehtoihin liittyvä alkuperäinen kirjoitus. Kyllä, neuvotteluja työelämän eri pelisäännöistä käydään jatkossa eri tavalla. Yhä edelleen neuvotellaan työnantajien ja työntekijöiden välillä. Ei vain enää Helsingissä tietyssä rakennuksessa, vaan eri toimialaliittojen välillä eri puolella Suomea. Ja aina enemmän yksittäisillä työpaikoilla – tätä tarkoittaa paikallinen sopiminen.

Herää kysymys uutisen luettuaan: Jos olisin nuori ja työelämään siirtymisen kynnyksellä, niin uskaltaisinko luottaa siihen, että työpaikalla kohdellaan lakien ja sopimusten mukaisesti?

Case 2. Irtisanomiset ja työelämäjälki

 

HS:n Talous-sivulla kirjoitettiin Suomen Yrittäjien teettämästä tutkimuksesta suomalaisesta työelämästä.

Harmi, ettei otsikossa selitetä, että kyse on henkilöperusteisesta irtisanomismenettelystä. Ei ole kyse taloudellisista tai toiminnallisista syistä, joista YT-neuvotteluissa päätetään. Henkilöperusteinen irtisanominen voi tulla kyseeseen silloin, kun työnantajan ja työntekijän välillä olevaa tilannetta ei ole saatu ratkaistua keskustelujen ja varoitusten kautta. Esimerkkejä tällaisista perusteluista: työtehtävien laiminlyönti, huolimattomat työsuoritukset, epäasiallinen käyttäytyminen, luvattomat poissaolot, jatkuva alisuoriutuminen.

Herää kysymys jutun lukemisen jälkeen: Jos olisin nuori, uskallanko edes hakea töihin, jos irtisanominen voi tapahtua tuosta vain?

Case 3. Ammattikoulutusuudistus ja työelämäjälki

HS:n Talous-sivulla kirjoitettiin valtavasta muutoksesta, joka koskee pitkään puheena olleeseen opiskelun ja työelämän integrointiin. Se on suuri muutos kaikille osapuolille – opiskelijoille, oppilaitoksille, työpaikoille ja viranomaisille. Siihen liittyy paljon avoimia kysymyksiä, uhkia ja mahdollisuuksia. Uusi ammattikoulutuslaki on juuri poliittisessa valmistelussa.

Harmi, kun otsikkoon valikoitui vain ääripoikkeuksellinen case-esimerkki palkattomasta työstä.

Ei päässyt otsikkoon se, että opinnoissa otetaan huomioon henkilön osaaminen, ei siis kaikkea kaikille, vaan yksilöidään osaaminen ja oppiminen. Tämä henkilökohtaistaminen on suuri parannus.

Ei päässyt otsikkoon sekään, miten saadaan luotua riittävän houkutteleva malli yrittäjille, että he aidosti satsaavat työpaikalla oleviin työn opastajiin ja työn ohjaajiin. Työ vaatii aikaa ja oikeanlaista kannustavaa valmentavaa työotetta.

Herää kysymys kirjoituksen pohjalta: Jos olisin nuori, lisäisikö tämä kirjoitus opiskeluintoani ja uskaltaisinko valita ammattikoulun?

 

Case 4. Työaikakysymykset ja työelämäjälki

 

Tämän Ura-sivulta löytyvän kirjoituksen otsikko on pitkälti totta. Mikäli työtehtävä on sellainen, että siihen voi soveltaa työaikajoustoja, niin varmasti yhteisesti sopimalla pelisäännöt vaikutus on positiivinen. Samoin kuin sillä, missä ja miten työtä tehdään. Tämän oloisia kirjoituksia lukiessa hiukan harmittaa, ettei muisteta niitä lukuisia työtehtäviä ja erityisesti niitä työntekijöitä, joiden työ on tehtävä kiinteillä työajoilla, usein vuorotyönä. Jos hyvinvoinnin kokemus liitetään liian vahvasti yksittäisen työntekijän vapauteen valita työaikansa, mitä viestiä lähetämme näille henkilöille? Työhyvinvoinnin kokemus koostuu hyvin monista tekijöistä – joustava työaika on yksi niistä.

Herää kysymys sinänsä hyvän artikkelin pohjalta: Jos olisin nuori, niin olisinko kiinnostunut vain niistä työpaikoista ja tehtävissä, jossa on joustavat työajat, siitä huolimatta, että avoimia työpaikkoja olisi toisen tyyppisissä paikoissa?

Case 5. Digitalisaatiosta johtuva muutos ja työelämäjälki

 

Eivät kaikki työelämäkirjoitukset olleet huolta tai uhkakuvia lisääviä. Päivän ehdottomasti huippukirjoitus koski digitalisaation vaikutuksia yksittäisen ihmisen arkeen. Loistava kuvaus postilaisen arjesta – siitä, miten yksipuolinen lajittelutyö muuttuu ihmisten kohtaamiseksi. Tämä löytyy Ura-sivulta Hesarin tilaajille.

Olen sitten nuori, nuori aikuinen, keski-ikäinen tai työelämää jo pitkään kokenut, niin tämänlaiset tarinat luovat uskoa siihen, että maailman isojen muutosten myötä työelämämme on uudistuttava myös. Se tarkoittaa uusia työn sisältöjä, uusia toimintatapoja ja työkaluja. Suhtautuminen ratkaisee paljon. Luovumme, mutta saamme jotain uutta. Kuten Jari Tetri. 

 

Työelämäjälki ja työelämäuutiset liittyvät vahvasti toisiinsa

Postin artikkelista huolimatta olen silti huolestunut siitä, minkälaisen työelämäjäljen jätämme nuorille yhden päivän lehden perusteella. Ai mikä työelämäjälki? Tässä oma kirjoitukseni uudesta termistä.

Puhun aiheesta myös Work goes happy -hyvinvointitapahtumassa 9.3. Johtajuus ja työelämäjälki.

 

Käy elämäsi paras kehityskeskustelu

Haluaisitko hetkeksi pysähtyä pohtimaan elämääsi; katsoa taaksepäin oppiaksesi menneisyydestä ja katsoa rohkeasti eteenpäin suunnataksesi kohti tulevaa matkareittiä? Jos vastasit myöntävästi, sinun kannattaa käydä kehityskeskustelu itsesi kanssa. Tämä oman elämän kehityskeskustelu muistuttaa rakenteellisesti työpaikalla käytäviä kehityskeskusteluja, mutta sisällön ja laadun päätät sinä itse!

Kenelle kehityskeskustelu itseni kanssa sopii? Meille kaikille. Riippumatta siitä, oletko innoissasi työpaikan virallisista kehityskeskusteluista tai koetko ne väkinäisinä käytäntöinä, jotka eivät juuri hyödytä ketään. Riippumatta siitä, oletko yrittäjä tai palkansaaja, johtaja tai alainen, opiskelija tai jo työelämän ulkopuolella.

Työssäkäyvä hyötyy

Kuulutko niiden onnekkaiden joukkoon, joilla on työpaikallaan mahdollisuus muutaman kerran vuodessa käydä kahdenkeskisiä keskusteluja esimiehensä kanssa, arvioida menneen kauden työhön ja kehittymiseen liittyviä aikaansaannoksia, katsoa yhdessä tulevia tavoitteita niin työn kuin osaamisen ja oppimisen suhteen? Jos kuulut, niin voit hyödyntää kehityskeskustelua itsesi kanssa valmistavana keskusteluna. Näin olet paremmin orientoitunut ja todennäköisesti keskustelusta tulee vielä onnistuneempi. Kehityskeskustelu itsensä kanssa sopii hyvin myös työpaikan kehityskeskustelun jälkeen syventävänä pohdintana. Tällöin voi laajentaa aiheita koskemaan työminän lisäksi elämää kokonaisuudessaan.

Mikäli omat kokemuksesi työpaikan kehityskeskusteluista ovat olleet vähemmän antoisia, kehityskeskustelu itsesi kanssa voi vaikuttaa positiivisesti myös työpaikan kehityskeskusteluihin. Käy läpi mahdollisimman laajasti ja objektiivisesti mennyttä vuotta työssäsi. Ajattele hetkiä, joihin olet ollut tyytyväinen. Muistele tapahtumia, joista olet ylpeä. Koe ylpeyttä onnistumisistasi. Käy läpi uusia asioita, joita olet oppinut. Pohdi tilanteita, joissa olisit halunnut toimia erilailla. Mikä esti? Miten haluaisit toimia jatkossa? Miten aiot ottaa asian esille?

Käytä aikaa erityisesti tulevaisuuden pohdintaan. Mitä ajatuksia tuleva vuosi tai vuodet sinussa herättävät? Minkälaisia muutoksia on tulossa ja miten suhtaudut niihin? Minkälaista uutta osaamista olisi hyvä hankkia? Mikä on paras tapa oppia? Miten perustelet tulevaisuuden haaveesi esimiehellesi saadaksesi parhaan mahdollisen tuen? Mistä uskallat unelmoida? Mistä luovut? Miten aiot pitää itsestäsi hyvää huolta? Mitä lupaat itsellesi?

Yrittäjä hyötyy

Olit sitten toiminimiyrittäjä, yksinyrittäjä osakeyhtiössäsi tai freelance-yrittäjä, olet yrityksesi tärkein henkilö. Jotta yritys voi menestyä, on yrittäjän pidettävä huolta itsestään. Yhteiskunta ei järjestä yrittäjälle tyky-päiviä, jaa kulttuuriseteleitä, organisoi henkilöstökyselyä eikä kutsu vuotuiseen kehityskeskusteluun. Eikä sen tarvitsekaan. Sen sijaan vetoan, että yrittäjä laittaa itse itsensä etusijalle aika ajoin. Se ei ole itsekästä, vaan varmistaa onnistumisen jatkossakin.

Milloin on oikea aika käydä yrittäjän kehityskeskustelu itsensä kanssa? Oikea vastaus ei ole: sitten kun muilta töiltä ehtii. Jokaiselle yrittäjälle on tärkeää liiketoimiensa lisäksi huolehtia omasta motivaatiostaan, osaamisestaan, uudistumisestaan, työkyvystään, jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan. Pelkkä aikomus ei riitä. Siksi aikaa on otettava ja keskustelulle on tehtävä kalenterivaraus, kuten muillekin tärkeille asioille.

Valmistaudu huolellisesti

Konkreettiset valmistelut liittyvät aikaan ja paikkaan. Pohdi, mikä paikka olisi sinulle sopivin. Haluatko olla sisätiloissa vai ulkona? Minkälainen maisema inspiroi parhaiten? Tarvitsetko avaruutta ympärillesi, haluatko viihtyisän ajattelusopen vai luovan tilan, jossa annat ideoillesi vallan? Sinä päätät myös kehityskeskusteluun tarvittavasta ajasta. Unohda ohjeelliset ajat, nyt on kyse elämäsi parhaasta kehityskeskustelusta.

Käydessään kehityskeskustelua itsensä kanssa, useimmat meistä ajattelevat – myös ääneen – ja kirjoittavat. Keskusteluun tarvitaan siis myös itselle sopivat muistiinpanovälineet. Entä tarvitaanko lomake? Ei välttämättä. Työpaikkojen kehityskeskustelujen yksi haaste liittyy juuri lomakkeisiin, siksi kannattaa keksiä jotain parempaa. Yhdelle se voi olla oma muistikirja, toiselle ruutuvihko, kolmannelle word- tai powerpoint-tiedosto. Puhumattakaan monenlaisista sovelluksista, joihin voi kätevästi tehdä muistiinpanoja. Näin ne kulkevat mukana arjessakin muistuttaen sovituista asioista. Visuaalisille ihmisille voi olla mieluisinta piirtää keskustelun pääkohdat. Tyyli on vapaa. Sinä päätät.

Hyvät kysymykset ovat kaiken viisauden alku. Opettele kysymään itseltäsi oikeita kysymyksiä. Tässä muutama esimerkki:

  • Miltä minusta tuntuu juuri nyt?
  • Mistä nautin työssäni?
  • Mistä olen erityisen ylpeä?
  • Minkälaista palautetta olen saanut?
  • Mitä työ minulle merkitsee?
  • Mistä saan voimaa ja energiaa?
  • Mikä ottaa voimille?
  • Mistä asioista voisin antaa kiitosta itselleni?
  • Missä koen olevani hyvä?
  • Missä olen erityisesti kehittynyt?
  • Mihin en ole tyytyväinen?
  • Mitä haluaisin oppia?
  • Mistä unelmoin?
  • Mitä unelmani vaatii itseltäni, entä muilta?
  • Jos minun ei tarvitse ajatella rahaa, mitä haluaisin tehdä?
  • Jos minulla olisi enemmän omaa aikaa, mihin sen käyttäisin?
  • Jos nyt aloittaisin yrittäjänä, mitä tekisin erilailla?
  • Mistä voisin luopua?
  • Mihin asioihin voin vaikuttaa itse?
  • Mistä voin itse päättää?

SMART-tavoitteet sopivat kaikille

Unelmat ovat tärkeitä. Ne ovat kuin majakoita, jotka valaisevat matkareittiämme. Tarvitsemme matkallemme myös konkreettisia tavoitteita, jotka ovat määriteltyjä (specific), mitattavia (measurable), saavutettavissa olevia (achievable), realistisia (realistic) ja oikeaan aikaan sovitettuja (timely). Ei riitä, että lupaamme pitää itsestämme parempaa huolta, nukkua ja liikkua enemmän. Tehokkaampaa on luvata itselle: Käyn nukkumaan kello 22.30 ainakin neljänä päivänä viikossa. Luen itsensä johtamiseen liittyvän kirjan helmikuussa. Opiskelen aihetta X verkkokurssin avulla maaliskuun aikana. Perustan ammatillisen blogin 1. maaliskuuta mennessä.

Ole realistinen. Parempi yksi toteutettava tavoite kuin lista toimenpiteitä, jotka eivät pääse maaliin. Tavoitteet toteutuvat parhaiten tekemisien kautta. Siksi kannattaa harjoitella pilkkomista pieniin tekoihin. Näin kynnys aloittaa jotain uutta helpottuu.

Sovi myös samalla, miten palkitset itseäsi etenemisestäsi. Suunnittele palkintosi lompakkosi, kalenterisi ja mahdollisuuksiesi mukaan. Tärkeää, että palkinnolla on merkitys sinulle.

Olen jo aiemminkin ehdottanut, että käyttäisimme päivittäin vähintään viisi minuuttia päivämme reflektointiin, jolloin kävisimme läpi päivämme merkityksellisiä hetkiä, kohtaamisia ja oppimisia. Vinkkejä tähän erittäin suositeltavaan tapaan löydät aiemmin julkaistusta kolumnistani Johtajuus vaatii ajattelua. Mielestäni oman elämäni paras kehityskeskustelu sopii hyvin tuon päivittäisen pienen hetken kaveriksi. Parasta tässä on vapaus. Sinä päätät.

 

Tämä kirjoitus on julkaistu 26.1.2017 Kollega.fi -verkkolehdessä työstä ja hyvinvoinnista Johtajuuden ytimessä -blogissa.

 

Hyvä paha kehityskeskustelu

Hyvä paha kehityskeskustelu – mitä sinun kanssasi pitäisi tehdä?

Myönnän heti alkuun, että minulla on jonkinlainen viha-rakkaussuhde kehityskeskusteluun. Onko kehityskeskustelu hyvä vai paha? Kehityskeskustelu herättää keskustelua enemmän kuin mikään muu henkilöstöjohtamisen käytäntö. Se on tullut vuosikymmenien aikana osaksi suomalaisten työpaikkojen arkea. Tarvitaanko vielä kehityskeskustelua? Luovutaanko, kehitetäänkö vai luodaanko jotain ihan uutta?

Kehityskeskusteluja koskevat kommentit ovat toisaalta innostavia kuvaten käytäntöjen erilaisia toteutusmahdollisuuksia. Ilman näitä tuskin kehityskeskusteluja käytäisiinkään. Todistettavasti silloin niistä on ollut hyötyä.

Valitettavan usein puhe täyttyy turhaumista ja pakonomaisuudesta. Liian usein kehityskeskustelua pidetään irrallisena keskusteluna, yksittäisenä toimenpiteenä, joka on saatava tehtyä pois to do-listalta tiettyyn päivämäärään mennessä. Kupongit on täytettävä ja allekirjoitukset saatava tai hyväksymisnappulaa on painettava, muuten tulee sanomista. Pahimmassa tapauksessa jää esimiehen omat bonukset saamatta, jos tulospalkkiokriteereihin on menty tällainen osatavoite sopimaan.

Kehityskeskustelu – mitä oikeasti odotetaan?

On selvää, että harmittaa, jos käytetty aika ja energia ei tuo konkreettisia hyötyjä eikä edes mielihyvää. Keskustelussa on kaksi osapuolta ja siksi myös hyötyodotukset voivat olla erilaisia. Jotta kehityskeskustelu voidaan kokea onnistuneeksi, on oltava tietoinen odotuksista. Vain tällöin voidaan valmistautua oikein.

Ihmisenä, työntekijänä kokisin oikeudenmukaiseksi, että kokisin esimieheni läsnä olevaksi ja keskittyvän minuun. Miten on mennyt? Olenko ollut tyytyväinen, innostunut? Minkälaisia kokemuksia on kertynyt? Mitä olisin toivonut? Mitä odotan tulevaisuudelta?

Esimiehenä, tiiminvetäjänä odottaisin mahdollisuutta kahdenkeskiseen keskusteluun, jossa ei niinkään pohdittaisi yksittäisiä arjen ongelmia, vaan ikään kuin noustaisiin hiukan ylemmälle tasolle, tarkasteltaisiin asioita laajemmin ja katsottaisiin pidemmälle. Miten organisaation tulevaisuuden näkymät osuvat yksiin henkilökohtaisten tarpeiden ja odotusten kanssa? Haluaisin tiiminvetäjänä kuulla myös siitä, miten kukin näkee tiimimme pelaavan yhteen ja siitä, miten olen onnistunut tiiminvetäjänä.

Odotukset kehityskeskustelulle eivät ole mahdottomia, eihän?

Kehityskeskustelu on lyhyt, mutta tärkeä pysäkki matkalla

Kehityskeskustelu alkaa hetkestä, jossa hetkeä aiemmin on oltu vielä sorvin ääressä. Hetkeä aiemmin luurin takana on voinut olla kiukkuinen asiakas tai parhaassa tapauksessa joku on saanut juuri luotua huikean asiakaskokemuksen ja fiilis on katossa. Voi olla, että hetkeä ennen kehityskeskustelua esimies on juuri saanut kuulla tulevasta säästöohjelmasta tai jostain ikävästä yksityiselämään liittyvästä asiasta. Mitä tahansa onkaan tapahtunut 15 minuuttia ennen kehityskeskustelua, tuhansilla työpaikoilla keskustelu alkaa ennalta sovitun kaavan mukaisesti.

Kehityskeskustelun kulku v2

Jokaisessa vaiheessa on haasteita. Yleisimmät tunnustetut kehittämiskohteet liittyvät valmisteluun, aitoon vuorovaikutteiseen dialogiin, oikeanlaisten tavoitteiden tunnistamiseen ja määrittämiseen sekä sovittujen asioiden seuraamiseen.

Näihin kaikkiin löytyy ratkaisuja. Ohjeistus auttaa. Osaamista voi hankkia kaikille – ei vain esimiehille. Miten ihmeessä voidaan ajatella, että dialogi paranee vain toista osapuolta kehittämällä? Mikäli valmennuksia ei ole helposti saatavilla, näillä kahdella kirjoituksellani pääsee jo pitkälle: pikavinkit kehityskeskusteluihin esimiehille ja pikavinkit kehityskeskusteluihin asiantuntijoille.

Osaamisen ja oppimisen kehittämiseen liittyvät haasteet tunnistetaan harvemmin. Organisaatiot ovat juuri niin hyviä kuin niiden osaaminen on. Muuttuvassa työelämässä on tärkeämpää kuin koskaan aidosti puhua nykyosaamisesta, osaamisesta, jota ei enää tarvita ja tulevista osaamistarpeista. Jokaisessa kehityskeskustelussa tulisi pohtia, miten parhaiten luomme kulttuuria ja toimintatapoja uuden oppimiselle, kokeiluille, erilaisille tavoille oppia. Tästä kirjoitan myöhemmin lisää.

Kehityskeskustelu – säilytetäänkö, luovutaanko vai kehitetäänkö?

Kritiikki kehityskeskusteluihin on lisääntynyt. Ilmiö liittyy laajempaan käytäntöjen kyseenalaistamiseen. Miksi tehdä mitään sellaista, mikä ei toimi? Miksi investoida aikaa ja energiaa, ellei nykyinen käytäntö tuo riittävästi hyötyä? Auttaako silloin, että parannetaan taas hiukan ohjeistusta ja lomakkeita ja toivotaan parasta?

On hyvä muistaa, että kehityskeskusteluihin ei liity mitään lakisääteistä pakkoa eikä velvoitteita. Sen sijaan niistä on tullut vakiintuneita käytäntöjä. Jokaisella työpaikalla on mahdollisuus tarkastella koko henkilöstön johtamisen käytäntöjä. Siihen on tarjolla ulkopuolista osaamistakin, jos näin halutaan. Tällöin voidaan pohtia, miten luodaan kannustavuutta ja johtajuutta korostava kulttuuri, joka vaikuttaa päivittäisessä elämässä, ei vain yhtenä päivänä vuodessa. Sen lisäksi sovittaisiin, miten selkeytetään tavoitteita ja luodaan edellytyksiä sitoutumiselle ja innostumiselle. Korkean prioriteetin saisi myös osaaminen, oppiminen ja uudistuminen.

Välivaiheena ennen kokonaisvaltaisempaa henkilöstöjohtamisen käytäntöjen ”lean”-remonttia, suosittelen kirjoitustani Kehityskeskusteluista onnistumiskeskusteluihin. Saadun palautteen perusteella näillä muutoksilla päästään jo ihan eri tasolle kuin perinteisessä kehityskeskustelussa.

 

Onnistumisia, iloa ja energiaa työelämän dialogeihin!

PS. Aina voi kokeilla myös kehityskeskustelua itsensä kanssa 🙂

 

Pää pilvissä, järki ja sydän mukana

Muutoskätilönä, muutosjohtamisen asiantuntijana olen toiminut jo kohta 20 vuotta. Nykyään koulutan, kehitän, konsultoin ja kirjoitan työelämän uudistajan nimikkeellä. Jotta voi olla vakuuttava omalla sanomallaan ja missiollaan, on huolehdittava myös omasta uudistumisesta. Vain eheä viesti ratkaisee vaikuttavuuden blogikirjoitus koskee myös itseäni.

Kiitollisena uusista oppimispoluista

Olen tietoisesti hakeutunut #digitalist’ien joukkoon ihmettelemään tätä maailman menoa. Ville Tolvanen tuskin arvaa, miten suuri rooli hänen tinkimättömällä, tienraivaajan esimerkillä on ollut – myös minuun. Suuri vaikuttajani robotisaation puolella on huikea Cristina Andersson. Twitterin aktiivisena käyttäjänä olen saanut tutustua lukuisiin huippuosaajiin, jotka omalla osaamisellaan ja persoonallaan ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen ja jättäneet pysyviä jälkiä. Kiitos teille kaikille nimiä erikseen mainitsematta.

On tämä melkoista tekstiä humaanilta bisnesnaiselta kuten henkilökuvahaastattelussa minut esiteltiin.

Digiloikka edessä

Oma suurin digiloikka yrittäjänä on juuri alkamassa: olen lupautunut pilotiksi 100 prosenttisesti paperittomaan tilitoimistoon. Siis koko taloushallinto kirjanpitoineen, palkkoineen, laskutuksineen ja tilintarkastuksineen ilman papereita, kansioita, postilähetyksiä.

Olen kuunnellut järkeni sanomaa (= kannattaa tehdä asiat järkevästi, helposti ja reaaliaikaisesti). Olen kuunnellut sydämeni ääntä (= haluan olla uskottava ja esimerkillinen, jolloin pelkkä digipuhe ei riitä vaan tarvitaan tekoja). Kun oman yrityksen nimikin (CM & HR Consulting Oy) viittaa muutoksiin, on oltava itse myös valmis uudistamaan ja uudistumaan. Kyllä, pää on pilvissä. Pilvipalveluihin siirtyminen vaatii asioiden uudelleen ajattelua, rohkeutta ja uskallusta heittäytyä mukaan. Se vaatii arjen johtajuutta, josta muille puhun lähes päivittäin.

Kiehtovaa ja pelottavaa

On suuri eroa puhua digitalisaatiosta sen suomine mahdollisuuksineen ja toisaalta tehdä itse ratkaisuja, jotka vaikuttavat niin moneen asiaan. Kun puhun tilaisuuksissa muille tulevaisuudesta ja mm. digitalisaatiosta, on se kiehtovaa. Kuvaan jo tapahtuneita muutoksia, ilmiöitä ja asioita, jotka ovat jo muuttaneet työelämäämme, mm. etätyön, joustavan työn tekemisen mahdollisuudet, osallistavat työkalut ja erilaiset sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät työkalut ja käytännöt. Puhujana silmäni säihkyvät ja oma olo on vähintään innostunut. Joku sanoisi, että Riitta on liekeissä.

Matka puheesta tekoihin on toisinaan vain pieni askel tai sitten valtava kehitysloikka. Usein tätä siirtymää ei tapahdu ollenkaan, vaan innostavat puheet jäävät jäljiksi vain powerpointteihin.

Kun muutos koskee omaa toimintaa ja edellyttää uusia käytänteitä minulta itseltä, tunteet muuttuvat vielä voimakkaimmiksi. Kykenenkö? Osaanko? Ehdinkö? Uskallanko? Miten käy lähes 12 vuotta vanhalle yritykselleni? Kyllä, digiloikka on kiehtovaa, mutta polvet tutisevat.

Mielestäni molemmat tunteet ovat tähän tilanteeseen sopivia. Jos uudistuminen ei tunnu kutkuttavalta, en usko sen onnistumiseen. Jos muutos ei yhtään pelota, ei se ole riittävän suuri ja merkityksellinen. Muutos pitää tuntua ja se saa näkyä.

Uutta ei saa luopumatta

Uudet työkalut ja uudet käytännöt eivät rakennu vanhojen päälle eivätkä rinnalle. Ne korvaavat vanhat. Uuden oppimisen lisäksi suurin haaste ja tuska liittyy siihen, että on luovuttava entisestä. Luovun ilomielin jokaisesta tulostettavasta kuitista, jokaisesta mapista, jokaisesta kuukausittaisesta lippulappujen setvimisestä. Ihan toinen juttu on pitkäaikaisten sopimusten irtisanominen ja esim. tutusta sähköisestä laskutusjärjestelmästä luopumista. On luovuttava myös tietyistä rutiineista uudessa tilanteessa, jossa on mahdollisuus seurata taloutta reaaliaikaisesti milloin ja mistä vaan.

Uudet toimintatavat vaativat loppujen lopuksi vain päätöksen ja kurinalaista toimintaa. Helpottaa, kun muistan, miten vaikeaa oli kirjoittaa kirja Esimiesosaaminen (328 s.) ilman yhtään tulostetta. Ei edes oikolukuvaiheessa. Kyllä siitä selvisi :-).

Usko onnistumiseen kuuluu matkaeväisiin

Ymmärrän taas vielä enemmän kuin ennen yleisen kommentin muutostilanteissa: Miksi muuttaa, kun entinenkin toimii ihan hyvin? Olisin itsekin voinut jatkaa ennallaan. Joka kuukausittaisen harmitukseni jos unohtaa, niin kaikki muu sujuu tosi hyvin. Silti olen matkalla kohti tuntematonta.

En vielä tiedä, mistä saan sen ns. vyö + henkselit tunteen vai tarvitsenko sellaista enää. Olen kuitenkin tehnyt tarkan harkinnan kumppanivalinnassani. Siinä tärkeintä on ehdoton luottamus. On oltava luottamus ammattitaitoon ja käytettävissä oleviin ict-ratkaisuihin. Ennen kaikkea on voitava luottaa ihmisiin. Kiitos jo tässä vaiheessa Jarmo Sassali ja Pasi Koskinen rohkaisusta ja kannustuksesta.

Tässä pilotissa testataan täysin paperitonta taloushallintoa. Uskon, että tämä pilotti on jännittävä meille kaikille: minulle, Jarmo Sassalille (Tiliamppari Oy) ja Visman Netvisor-porukalle. Yhteinen tavoite lujittaa yhteistyötämme: haluamme kaikki, että tämä kokeilu onnistuu ja syntyy paljon merkityksellisiä oppimiskokemuksia.

Oppimismatkan ensimmäiset vaikeimmat askeleet on tehty: päätökset. Seuraavaksi rakennetaan perusta huolellisesti ja varmistetaan turvallinen siirtymä kesken tilivuoden. Näistä kokemuksista lisää tulevissa kirjoituksissa.

 

Niin, missä idea yhteistyöstä syntyi? No, tietenkin Twitterissä. Jännä paikka, siellä yksi twiitti voi muuttaa niin paljon :-).