Artikkelit

Tiukka tilanne -julkistuksen tunnelmia

Tiukka tilanne – käytännön neuvoja työvoiman sopeuttamiseen ja uudistustyöhön julkistettiin 19.4.2013 Helsingissä Tammen talossa.

Olin kutsunut ihmisiä elämäni eri vaiheilta mukaan. Paikalla oli asiakkaita, yhteistyökumppaneita, entisiä työkavereita, ystäviä ja some-heimolaisia. Moni kutsutuista joutui jäämään pois työkiireidensä takia.

Kirjan julkistustilaisuudessa on totutusti kiitospuheita ja kirjan esittelyä. Perinteitä noudatettiin tässäkin, vaikka kyse oli Kauppalehden Johtamisen käsikirjojen ensimmäisestä julkaistusta kirjasta. Oli siis mahdollisuus tehdä myös jotain uutta.

Kutsuvieraat saapuivat pianomusiikin säestyksellä hienoon tilaan Korkeavuorenkadulla. Vasta tilaisuuden lopussa sain kuulla, että edellisenä päivä itse John Irving oli esitellyt uutta kirjaansa samassa tilassa. Wow! Muistin samalla, miten Irvingin teos Oman elämänsä sankari oli kauan sitten tehnyt minuun vaikutuksen aikana, jolloin tein suuria ratkaisuja omassa elämässäni.

Tiivistin uuden kirjan sisältöä puheessani rahaan, pykäliin ja tunteisiin.

Tiukka tilanne -kirjassa puhutaan rahan vähyydestä ja säästämistarpeista. Johtaminen ei ole helppoa, kun joutuu kamppailemaan vajaan kassan ja olemattomien katteiden kanssa. On etsittävä erilaisia säästöjä ja mietittävä myös säästötoimenpiteiden vaikutuksia, ettei tule yllätyskustannuksia. Säästäminen lannistaa ja latistaa henkilöstöä. Entä jos etsittäisiinkin lisää tuloja? Vincit Oy teki näin. Toivottavasti uskallettaisiin enemmän käynnistää positiivisia YT-neuvotteluja.

Tiukat tilanteet edellyttävät useimmiten yhteistoimintamenettelyä. Kirja neuvoo, miten YT-neuvottelujen pitäisi sujua. Erityisesti kirja keskittyy ihmisten auttamiseen ja tukemiseen. Työsuhteitten päättäminen koskettaa tietenkin irtisanottuja, mutta myös jatkavia. Kaikki auttaminen ei vaadi rahaa, vain tahtoa.

Tietoa on saatavilla raha- ja pykäläkysymyksiin. Kirjat auttavat juridiikkaan ja liiketoimintaan. Samoin osaavia kumppaneita on tarjolla tiukkoihin tilanteisiin. Haasteellisin alue on ihmisten kohtaaminen, kunnioittaminen ja arvostava kohteleminen.  Siksi Tiukka tilanne –kirjaan tuli mukaan erilainen tapa käsitellä YT-neuvottelujen ja irtisanomisten aiheuttamia tunteita: runot.

Tiukka tilanne –kirjan liitteessä  ”Kun meitä on liikaa …” on todellakin runoja.

Ei kai kukaan hullu kirjoita runoja YT:stä (sanoi mieheni). Juu, ainakin yksi. Sen sijaan niiden lukeminen ei ole hulluutta, vaan vaatii rohkeutta. Runot ovat osa isompaa kokonaisuutta, jonka julkaisemista vasta suunnittelen.

Kiitos –osiossa kiitin Bonnier Business Forumin Dream Team’iä Charlotte Jaakolaa ja Frank Sjöblomia, case-esimerkeistä Vincit Oy:tä, Normet Oy:tä ja TeliaSoneraa, Kaisa Välivehmasta Helsingin Yrittäjistä sekä Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Kaakkois-Suomen TE-toimistojen johtoa sekä lukuisia rohkaisijoita ja tukijoita. Suurkiitos kuuluu myös miehelleni Rainelle. On selvää, että kirjan intensiivinen tekeminen vaatii paljon venymistä myös puolisolta. Erityiskiitos kuuluu pojalleni Jussipekka Jyväsjärvelle, joka jälleen kerran on tehnyt loistavaa editointityötä ja tekstin muokkausta. Hänellä on loistava kielellinen osaaminen, terävä pää ja nopeat sormet. Jussipekka toimi myös tilaisuuden pianistina.

Läsnäolijat kuvasivat tunnelmaa lämminhenkiseksi. Muutama kertoi saaneensa tosin kylmät väreet, kun luin muutamia koskettavia runoja. Verkostoitumista, puheensorinaa, uusia kontakteja, yhteystietojen vaihtamista herkkupalojen ääressä inspiroivan musiikin soidessa.

K i i t o s ! Te teitte tästä juhlahetken.

 

Tiukka tilanne ja herkkä hetki

Tiukka tilanne –kirja on lähetetty kirjapainoon. Muutaman viikon päästä kirja on valmis kauppojen hyllylle ja verkkokauppojen sivuille.

Kirja on valmis.

Sitä on kirjoitettu syksyn pimeinä iltoina, harmaina talvipäivinä ja monena viikonloppuna. Ympäröivä maailma on kertonut lähes joka päivä jonkun yrityksen YT-neuvottelujen käynnistymisestä tai päättymisestä. Jokainen irtisanomisuutinen on koskettanut erityisellä tavalla.

Olo on vähän kuin laittaisi lapsen ensi kertaa kouluun. Miten kirja pärjää tästä eteenpäin? Löytääkö se kavereita? Ymmärretäänkö sen sanomaa? Uskooko kukaan? Vanhempana voi tukea ja kannustaa, mutta ei voi mennä lapsensa puolesta kouluun.

Tiukka tilanne – käytännön vinkkejä työvoiman sopeuttamiseen ja uudistustyöhön ei ole saneerauskirja. Eikä YT-kirja.

Kirja ei ole synkkä, vaikka käsitteleekin työelämän vaikeita asioita. Kirjan tehtävänä on varoittaa tiukoista tilanteista. Kirjan tehtävänä on osoittaa monia erilaisia teitä ulos tiukoista tilanteista. Kirjan kolmas tehtävä on muistuttaa ihmisten tunteista, kokemuksista, kunnioituksesta, arvostuksesta, välittämisestä ja auttamisesta.

Toivottavasti kirja löytää ja tavoittaa lukijansa. Toivottavasti siihen kootut neuvot auttavat johtajia ennakoimaan, etsimään vaihtoehtoja, olemaan rohkeita ja uskomaan tulevaan. Erityisesti toivon kirjan neuvojen olevan hyödyksi irtisanomistilanteessa. Niissä tarvitaan kaikki mahdollinen esimiesosaaminen. Toivottavasti kirja tuo lakipykälien ja kustannussäästöjen rinnalla tiukkojen tilanteiden aiheuttamat tunteet esille sellaisella tavalla, joka auttaa ymmärtämään ihmisiä.

Elämä jatkuu. Kevät etenee. Ne yritykset, jotka osaavat hoitaa tiukat tilanteet hyvin, ovat etulyöntiasemassa, kun hyvät ajat koittavat. Parhaat osaajat haluavat jatkaa työskentelyä, parhaat hakijat haluavat hakeutua niihin töihin. Näin se menee.

Tiukka tilanne-kirja on nyt matkalla.

Se on kirjoitettu järjellä ja tunteella. Sillä on tärkeä missio: parantaa suomalaista työelämää.  Kirjoittajana voin tukea sen matkaa.

 

Pikavinkit kehityskeskusteluihin, osa 1 esimiehille

Maaliskuu voitaisiin monessa organisaatiossa nimetä kehityskeskustelukuukaudeksi. Kehityskeskustelussa ihminen kohtaa ihmisen. Siinä puhutaan työstä, onnistumisista, parannettavista asioista ja tulevaisuudesta.

Kehityskeskustelu on ennen kaikkea investointi tulevaan.

Perinteisesti Suomessa on järjestetty esimiehille valmennuksia aiheesta. Minua ihmetyttää ja harmittaa, että dialogiin valmennetaan vain toista osapuolta ja kuitenkin odotetaan sujuvaa vuorovaikutteista ja tuloksellista keskustelua.

Kehityskeskustelujen laadussa on paljon parannettavaa. Liian moni ei koe saavansa hyötyä käydystä keskustelusta. Tässä muutamia pikavinkkejä esimiehille kohti parempia kehityskeskusteluja:

Valmistaudu henkisesti ja tulosvastuullisena

–        Käsi sydämelle: miten suhtaudun kehityskeskusteluihin? Asenne ratkaisee

–        Pysähdy ja kohdista huomio kuhunkin yksilöön ja hänen tilanteeseen

–        Etsi parhaat keskusteluajat, -tavat ja -tilanteet kullekin

–        Hanki faktaa menneestä jaksosta, luo selkeä tarina tulevasta

–        Tutustu oman organisaatiosi ohjeistukseen

Panosta vuorovaikutukseen ja viestintään

–        Puhukaa samaa kieltä, kysy avoimia kysymyksiä, kuuntele, havainnoi, ole läsnä

–        Rakenna luottamusta, osoita kunnioitusta ja arvostusta aidolla tavalla

–        Kerro, että haluat kehittyä esimiehenä, yksikön vetäjänä, johtajana

–        Pyydä palautetta suoraan tai niin, että otat itseäsi askarruttavia asioita esille

Painota menneen tarkastelussa onnistumisia

–        Korosta aikaansaannoksia, tee näkyväksi oppimiset, tunnistakaa parannettavia asioita

Älä unohda nykyhetkeä

–        Keskustelua työn merkityksestä, sisällöstä, työn tekemisen tavoista

–        Keskustelua osaamisesta, motivaatiosta, hyvinvoinnista, työyhteisön toimivuudesta

Katse tulevaan

–        Tarkastelkaa työtehtäviä, muutoksia ja sopikaa yhdessä henkilökohtaiset tavoitteet

–        Pohtikaa tekemisen ja onnistumisen merkitystä: miksi onnistuminen on tärkeää työntekijälle, esimiehelle, tiimille, koko organisaatiolle

–        Suunnitelkaa yhdessä, mitä asioita kehitetään ja mitä se edellyttää.

 

Auttavatko nämä eteenpäin? Kannattaa katsoa myös pikavinkkini asiantuntijoille: Pikavinkit kehityskeskusteluihin, osa 2 asiantuntijoille. Onnistuminen on kahden kauppa.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, lisää ajatuksiani kirjoissani sekä valmennuksissani.

 

 

Suurella sydämellä, pienellä kukkarolla, mutta tosissaan

Vuosien varrella olen havainnut muutamia keskeisiä menestystekijöitä työyhteisöjen ja työhyvinvoinnin kehittämisessä. Erityisesti HENRY ry:n Henkilöstöteko –kilpailun arviointiryhmässä olen saanut näköalapaikalta pohtia, miksi toiset organisaatiot onnistuvat muita paremmin.

Kehittämistyössä onnistumisen edellytyksiä

Kehittämistyössä onnistumisen edellytyksiä ovat mielestäni ainakin

– yhteinen päämäärä

– yhteinen tahto kehittää

– tahto ottaa vastuuta

– tahto välittää ja

– tahto onnistua.

Työhyvinvointi on kokonaisuus

On selvää, että itse työllä on suuri merkitys. Mitä työni sisältää, miten sitä saan tehdä? Miten merkitykselliseksi koen työni? Mikä minua innostaa ja motivoi? Miten pystyn hyödyntämään osaamistani? Minkälaisin voimavaroin olen liikkeellä? Mitä muuta elämässäni tapahtuu?

Työhyvinvointi on ennen kaikkea subjektiivinen tunne, kokemus, lopputulos monesta

Siinä on kyse siitä, miltä minusta tuntuu? Miten minua kohdellaan? Arvostetaan? Kunnioitetaan? Onko minulla turvallinen olo ja luottavainen tunne tulevaan? Miten näen itseni? Miten suhtaudun työhyvinvointiin? Odotanko, että Se Hyvinvointi vihdoin saapuisi meidänkin työpaikalle? Vai onko se sittenkin meidän jokaisen vastuulla? Jos on, niin miten osoitamme sen käytännössä?

Työhyvinvoinnin kehittäminen on tasapainoilua

Tarvitaan kokonaisvaltaisia suunnitelmia, tavoitteita ja erilaisia hankkeita, joita on johdettava ja joiden etenemistä on seurattava. Toisaalta pitää olla arjessa kiinni tässä ja nyt: silmät ja korvat auki, läsnä ja valppaana havaitsemaan, ollaanko oikealla tiellä ja valmiina kokeilemaan uutta reittiä.

Työyhteisöjen ja työpaikkojen kehittäminen on ennen kaikkea matka, yhteinen matka

Aitoa työyhteisöjen kehittämistä tehdään suurella sydämellä, pienellä kukkarolla, mutta tosissaan. Yhdessä, yhteisin odotuksin, yhteisin pelisäännöin.

 

Tällaisin ajatuksin avasin eilisen Henkilöstöteko 2012 –kilpailun seminaarin.

Riitta Hyppänen, Henkilöstöteko-kilpailun arviointiryhmän puheenjohtaja

 

Blogi on jatkossa Rubiikki

Tammikuussa 2013 Riitan blogille avattiin uudet sivut osoitteeseen rubiikki.fi.

Rubikin kuutiossa jokainen siirto vaikuttaa kokonaisuuteen. Blogissa kokenut työelämän kehittäjä Riitta Hyppänen tutkailee työelämää ja johtamista silmät ja korvat auki pohtien ajankohtaisten ilmiöiden syitä ja seurauksia.

Tule ja tutustu!

 

Miksi Rubiikki?

Blogin nimen valinnan piti olla vain yksi hoidettava asia muiden joukossa.

Mutta sehän on ihan hurjan tärkeä valinta ja päätös! Tutkin some-oppiäitieni ja –isieni kirjoittamia kirjoja ja etsin verkosta vinkkejä. Sitten ymmärsin kysyä Twitterissä, mitä kannattaa ottaa huomioon. Ensi kertaa hyödynsin Twitteriä myös neuvojen kysymiseen. Sosiaalinen media on parhaimmillaan antamista ja jakamista.

Sain erittäin hyviä vastauksia, jotka auttoivat tekemään päätöksen muutaman vaihtoehtoni välillä. Osa tuli tutuilta, osa vierailta. Suurkiitos näistä @katleena, @aukia, @logleidi ja @TommiKivimaki. Laitan saamani hyvät vinkit jakoon. Vinkit yhteenvedettyinä:

  • taivutettavuus, uniikkius, ymmärrettävyys kuultuna, kohtuumittaisuus (alle 15), haluttu vaikutelma
  • kestää aikaa, kertoo sisällöstä, joustava
  • omalta tuntuva
  • sisältöä vastaava, yllättävä, aikaansaa oivalluksen ja hymyn lukijan huulille
  • mieleenpainuvuus.

Blogini nimeksi tuli rubiikki.

Muutama selitys ja perustelu: missioni on tehdä työtä suomalaisen työelämän parantamiseksi. Siinä tehtävää riittää, enkä voi tehdä kuin oman osuuteni näissä talkoissa. Usein johtaminen vaatii päätöksiä, joiden vaikutukset nähdään vasta myöhemmin. Minua kiehtoo Rubikin kuutio. En tosin osaa sitä ratkaista, mutta se osoittaa konkreettisesti, miten yksi siirto vaikuttaa aina kaikkiin muihinkin sivuihin. On siis harkittava kokonaisvaltaisesti joka siirtoa. Vaatimus tavoitettavuudesta on tyypillinen ajallemme. Elämme ubiikissa yhteiskunnassa. Riitta, blogin kirjoittaja pyrkii olemaan tavoitettavissa ja läsnä mahdollisuuksiensa mukaisesti, korvat ja silmät auki, kuunnellen, ihmetellen ja pohtien tilanteita työelämässä ja johtamisessa.

Siksi Rubiikki – Riitta, ubiikki, etsimässä ratkaisuja työelämän haasteisiin Rubikin kuution avulla.

 

Rubiikin synty

Rubiikki-blogi näki päivänvalon 15.1.2013

Sitä ennen on tapahtunut paljon. Olen tehnyt työtä henkilöstöasioiden, esimiestyön ja johtamisen parissa jo pari vuosikymmentä. Olen toiminut koulutus- ja henkilöstöpäällikkönä sekä henkilöstöjohtajana suurissa asiantuntijaorganisaatiossa kymmenisen vuotta ja toiset mokomat kehittäjän, konsultin ja kouluttajan rooleissa. Olen saanut matkani aikana tavata valtavan määrän suomalaisia tai Suomessa toimivia ulkomaalaisia asiantuntijoita, joilla on halu tai tarve kehittyä ihmisten johtamisessa. Olen nähnyt loistavia työpaikkoja, joissa tulosta syntyy ja samalla ihmiset voivat hyvin. Olen nähnyt työpaikkoja, joissa juhlapuheet ja arjen käytännöt eivät kohtaa. Olen joutunut tapaamaan myös ihmisiä, jotka ovat johtajia, mutta eivät ole aidosti kiinnostuneita henkilöstöönsä liittyvistä asioista.

Näistä kokemuksista olen kirjoittanut myös tietokirjoissani:

  •   Esimiesosaaminen – liiketoiminnan menestystekijä
  •   Työhyvinvointi johtaa tuloksiin. Parhaat käytännöt kymmenen vuoden ajalta.
  •   Tiukka tilanne. Käytännön neuvoja työvoiman sopeuttamiseen ja uudistustyöhön.
  •   Käytännön henkilöstöjohtamisen käsikirja.

Tässä blogissa tarkastelen monenlaisia työelämän tilanteita omalla tavallani. Ajatukseni ovat omiani ja perustuvat aitoihin koettuihin tilanteisiin. Toivottavasti blogini tarjoaa sinulle ajatuksia ja pohdintoja omaan elämääsi.

 

Henkilöstöammattilaisen työsarkaa

Eri alojen ammattilaisten arkea seuraavien tosi-tv -ohjelmien määrä on viime vuosina lisääntynyt merkittävästi. Olemme saaneet seurata mm. juristien, lääkärien, hoitajien, poliisien, palomiesten, kokkien ja matkaoppaiden työpäivien kulkua.

Henkilöstöalan ihmisiä ei ole vielä kuvattu missään sarjassa. Vain Dilbert-sarjakuvassa Catbert (suom. Riitta – kääk!) on ilkeä henkilöstöpäällikkö. Ei sellaista kannata seurata, kun on niin ilkeä. Oikeat henkilöstöihmiset eivät ole ilkeitä.

Mitä henkilöstöammattilaiset sitten tekevät ja mitä kaikkea heidän vastuualueelleen kuuluu?

Yksinkertainen kysymys, vastaus ei. Työskennellessäni aikoinaan henkilöstöpäällikkönä jouduin ottamaan muutaman kerran poikani mukaan töihin. Silloin 6-vuotias poikani kysyi kerran istuessaan mietteliäänä työtuolissani: ”Mitä sinä äiti täällä oikein teet?” Apua, miten tehdä hissipuhe ja vielä kielellä, jota 6-vuotias voi ymmärtää? Muutaman hetken mietittyäni, vastasin: ”Huolehdin siitä, että kaikilla työntekijöillä on hyvä tehdä täällä töitä.” Olin itse tyytyväinen vastaukseen – en sortunut puhumaan työsuhdeasioista, lakivelvoitteista, työhyvinvoinnista, palkkauksesta enkä koulutuksista. Hetken hiljaisuuden jälkeen pikku filosofinalku sanoi: ”Voisit välillä antaa niille ruokaakin ja järjestää juhliakin.” Siinäpä se.

Jos haluat tietää, mitä henkilöstöasioiden hoitaminen tosielämässä vaatii ja edellyttää, järjestän aiheesta 3 päivän tehokurssin Helsingissä. Ruoasta ja juhlista puhutaan vähän, mutta sitäkin enemmän siitä, miten HR voi tukea jokaisen organisaation menestymistä huolehtimalla niin perusasioista kuin myös tulevaisuuteen satsaamisesta.

 

Puutarhurin kehityskeskustelu

Jos kesäkuukausiksi lasketaan touko-, kesä-, heinä-, elo- ja syyskuu, niin juuri nyt olemme puolivälissä kesää. Jonkun mielestä kesä ei ole vielä alkanutkaan, kun ei ole ollut hellejaksoja. Puutarhurin tulee nähdä kaikenlaisissa säissä hyviä asioita, toki myös riskitekijöitä. Joka tapauksessa, heinäkuun 15. päivä on oiva aika pitää kehityskeskustelu.

Suorituksen arvioiminen

Kuten muutkin tavoite- ja kehityskeskustelut, aloitamme tarkastelemalla menneen kauden tavoitteita eli arvioimalla suoritusta. Onneksi meillä ei käytetä numeerista skaalausta, vaan tarkistamme vain, onko tavoitteet saavutettu tai kenties ylitetty. Onneksi arvioinnissa ei myöskään tarvitse käyttää Gaussin käyrää, vaan tarkastelemme tilannetta toteumien ja ennusteiden mukaan.

Runsaan keskustelun jälkeen dokumentoimme seuraavaa:

  • kasvimaan perustaminen: tavoitteen mukainen
  • yrttipenkki: tavoitteen mukainen
  • hyötykasvit: tavoitteen mukainen, sipuliviljely onnistui yli tavoitteen
  • mansikkasato: tavoite ylitetty monin kerroin
  • omenasato: ei tule saavuttamaan tavoitetta
  • päärynä- ja kirsikkasato: tavoite ylittynee
  • luumusato: ei taaskaan mitään!
  • viinimarjat: mustia sopivasti, punaisia liikaa!

Tavoitteista sopiminen

Uusiksi tavoitteiksi sovimme olemassa olevista kasveista huolehdittavan satokauden loppuun asti – satoi tai paistoi. Vastuullisen puutarhurin on huolehdittava, etteivät kasvit kuivu tai huku liikaan veteen. Helppo sanoa, toteutus onkin jo toinen juttu. Kovin SMART-maisia tavoitteet eivät olleet (siis: spesific, measurable, achievable, reasonable, timebound). Näin valittaa moni työelämässäkin. Tavoitteet ovat liian yleisluontoisia ja sitten on vaikea arvioida tarkasti onnistumista.

Kehittymissuunnitelma

Lupaan jatkaa aktiivista itseopiskeluani puutarha-asioissa: luen alan lehtiä, etsin tietoa netistä ja ennen kaikkea kuuntelen viisaita, kokeneita alan asiantuntijoita. Joskus turvaudun vanhan kansan oppeihin. Yrityksen ja erehdyksen tie on toki tuottanut positiivisia yllätyksiä, mutta mukaan on mahtunut paljon pettymyksiäkin. Kalliiden ratkaisujen sijaan toivoisin vain yksinkertaisesti asiantuntijan neuvoja käytännön kinkkisissä tilanteissa. Tukea. Rohkaisua. Välillä myös varoituksen sanoja. Konkreettisia vastauksia esimerkiksi seuraaviin kysymyksiin: milloin leikataan alas ruusuangervo? kuinka paljon voi leikata kerralla? paljonko luonnonmukaisia ravinteita voi antaa kerralla? Siis käytännön neuvoja arjen ongelmiin. Vaan mistäpä tällaista apua saisi?

Kehityskeskustelun arviointi

Tämä oli elämäni ensimmäinen puutarhurin kehityskeskustelu. Ei ollut jäykkä, ei ollut teennäinen. Lähinnä muistutti välitilinpäätöstä. Olisi hienoa, jos työelämän kehityskeskusteluihin saataisiin myös (edes) ripaus ennakkoluulottomuutta, uudenlaisia toteutustapoja sekä eteenpäin suuntautuvaa positiivista kehittämismieltä. Siitähän nimikin kertoo: kehityskeskustelu. Kehitetään yhdessä asioita siten, että ne sujuvat paremmin, tuottavat hyvää mieltä ja parempia tuloksia.

 

Amppelimansikoiden organisaatiomuutos

Hyvin talvehtineet amppelimansikat ovat kasvaneet liian isoiksi viimevuotisiin astioihin. Niinhän niiden toisaalta kuuluikin kasvaa. Viime kesänä kuusi amppelimansikkaa tuotti satoa heinäkuusta syyskuun loppuun. Miten varmistaa uusi hyvä sato?

Yksi vaihtoehto on ostaa uudet astiat

Bisnesmielessä se tarkoittaa menoja, mansikoille taas mukavuusalueella pysymistä.

Entä jos survon mansikat entisiin ahtaisiin astioihin?

Ei tule kuluja, mutta tuottavatko mansikat satoa, jos maaperä ja olosuhteet eivät ole suotuisat? Onko oikein odottaa aina tulosta, jos tuottavuuden edellytyksistä ei samanaikaisesti huolehdita?

Päätin tehdä rajuja muutoksia

Mansikat on jaettava kahteen osaan. Jakautuminen ei tapahtunut vapaaehtoisesti mansikoiden ehdoilla, vaan jako tehtiin nopeasti ja kovia otteita käyttäen: lapiolla iskien. Määrätietoisesti ja säälimättä. Vahinkojakin tapahtui; irtolehtiä ja katkenneita juuria. Kuin organisaatiorakennemuutos, jossa tyytyväisiä tiimejä hajotetaan.

Tapahtumahetkellä esiintyy paljon kritiikkiä: miksi hajottaa jotain, mikä ei ole vielä rikki?

Siinä se. Liike-elämässä ei voi odottaa, että jokin menee ensin rikki. Jos toimintaympäristössä tapahtuu, on reagoitava ennakkoon.

Kaikesta huolimatta lopputuloksena syntyi kaksitoista amppelimansikkaa, joilla on nyt kokoihinsa sopivat astiat. Kullakin on kasvu- ja kehittymismahdollisuuksia. Muutoksen jälkeen on tärkeää huolehtia siitä, että tukea ja ravinteita on riittävästi tarjolla. Siinä etäjohtajalle haastetta!