Artikkelit

Uudistumismatka jatkuu

Vuoden vaihde tarjoaa luontaisen hetken pysähtyä hetkeksi, katsoa taaksepäin ja eteenpäin.

Löysin sattumalta netistä kuvan, joka puhutteli minua heti. Puhun työkseni uudistumisesta ja oppimisesta. Olen myös itse innostunut oppimaan ja kokeilemaan uutta. Vuosi sitten kirjoitin tunnelmistani Rubiikki-blogissa Uutta kohti. Kyllä uutta kohti mennään nytkin – ja hyvä niin.

Kohtaamisten ja uusien ideoiden vuosi 2016

Olen vuoden 2016 aikana saanut mahdollisuuden tavata valtavasti uusia ihmisiä – osa heistä asiakkaina, osa yhteistyökumppaneina. Kiitos teille kaikille yhteisistä hetkistä! Eniten sydäntäni lämmittävät pitkäaikaiset asiakkuussuhteet, osa jo yli kymmenen vuoden ajalta. Mitä tämä yrittäjän elämä olisi ilman asiakkaita ja yhteistä tekemistä?

Uudet verkkosivuni otin käyttöön 2016 vuoden alussa. Oli ilman muuta hyvä päätös yhdistää erillinen Rubiikki-blogi verkkosivuihini. Bloggausintoni reipastui syksyllä. Ilokseni ajatukseni ovat herättäneet kovasti kiinnostusta – kiitos kaikille Rubiikki-blogin ystäville!  Otin käyttöön kesällä myös chat-palvelun. Sen käyttö on ollut kuitenkin melko vähäistä.

Sosiaalisessa mediassa olen ollut aktiivinen, erityisesti Twitterissä ja LinkedInissä. Twitterissä seuraajia on yli 3600 ja LinkedInissä tuttuja kontakteja yli 1300. Julkaisen blogejani ja käyn keskusteluja monista aiheista liittyen työelämään ja ihmisiin. Olen kohdannut ihmisiä, joihin en aiemmin olisi koskaan tutustunut. Lämmin kiitos näistä hetkistä ja kohtaamisista!

Olen hakeutunut erityisesti digitalistien joukkoon, jotta ymmärtäisin paremmin ympärillämme tapahtuvia muutoksia. Paljon olen oppinut ja paljon on opittavaa. Rohkeasti on lähdettävä mukaan keskusteluihin aitona omana itsenä. Kirjoituksessani Ihmisosaajien aika olen kuvannut eri alojen ihmisten kanssakäymisen vaikutuksia.

Vielä enemmän rohkeutta tarvitaan tekoihin. Olen jo useamman vuoden vähentänyt paperien käyttöä. Paperilehdet ovat muuttuneet digilehdiksi, paperitulosteet ovat muuttuneet pdf:ksi, valmennusteni käsikirjoitukset ovat tiivistyneet visuaaliseksi muistikartaksi. Syksyn aikana syntyi päätös siirtää yritykseni taloushallinto uuden ajan digitaaliseen toimistoon. Kumppanit löytyivät Twitteristä – kuinkas muutenkaan? DigiRiitan tunnelmiani hankkeen alussa on kuvattu Pää pilvissä, järki ja sydän mukana bloggauksessa.

Muutos- ja uudistumismatkan onnistumista mitataan välietapeilla ja maalissa

Olen ollut aktiivinen ideoimaan ja kehittämään uusia palveluja. Ideointivaihe on ollut minulle helppoa ja energisoivaa. Vuosi 2017 merkitsee minulle erityisesti toteutusten aikaa. Löytämäni kuva tuo esille tunteet, joita uuden luomisen yhteydessä tulee esille. Ensin loistava idea ja valtava innostus. Sitten totuus valkenee niin työn määrästä kuin siitä epävarmuuden tunteesta, ettei osaa, koska ei ole aiemmin tehnyt. Se, kuinka pitkä ja syvä matka kuilun yli on, riippuu monesta asiasta, mm. siitä, miten vahva uskomus onnistumiseen on tai siitä, onko olemassa vaihtoehtoja tai siitä, miten paljon tukea on tarjolla. Ennen kaikkea luottamus vie eteenpäin sekä itseen että kumppaneihin.

idea-ja-oppiminen

 

Olen tyytyväinen näistä kaikista tuntemuksista sisälläni, vaikka ne eivät olekaan ihan miellyttäviä ja positiivisia. Ymmärrän taas niin paljon enemmän asiakkaitani heidän uudistumis- ja muutosprosesseissaan ja voin auttaa taas paremmin – oli kyse uusien asioiden oppimisesta, toimintatapojen uudistamisesta tai yritysmuutoksista.

Uudistumismatka vaatii myös luopumista

Tunteet on tunnistettava ja niitä on huomioitava parhaalla mahdollisella tavalla. Fakta ei muutu kuitenkaan: Uutta ei voi saada luopumatta jostain entisestä. Siksi vuosi 2017 on minulle uuden luomisen lisäksi myös luopumisen vuosi.

Ihmisosaajien aika

Tämä kirjoitus on kirjoitettu suurien tunteiden vallassa. Tunnen suurta kiitollisuutta ja samalla valtavaa paloa työelämän kehittämiseen ja parantamiseen. Tämä on kirjoitus siitä oivalluksesta, miten kaksi tunnistetta #influenceof1 ja #influenceofH tarvitsevat toisiaan. Kyse on vaikuttamisesta.

Vaikuttajana HENRYssä

25.11.2015 HENRY ry:n päätapahtumassa sain yllättäen merkittävän huomionosoituksen. Minulle myönnettiin HENRY ry:n kunniajäsenyys. HENRY ry:tä kuvaa hyvin ilmaus: henkilöstöammattilaisten kohtauspaikka. Olen ollut jäsenenä pitkään ja eniten vaikuttanut Henkilöstöteko-kilpailussa, jossa vuosittain nostetaan esille esimerkillistä, ajankohtaista aitoa tuloksellista kehittämistyötä.

HENRY ry:llä on kaksi tehtävää. Ensiksikin, se luo edellytyksiä jäsenistönsä ammatillisen osaamisen ja keskinäisen vuorovaikutuksen ylläpitämiselle ja kehittämiselle. Tärkeä tehtävä. Alan parasta osaamista löytyy jo nyt HENRYn jäsenistä. Toivottavasti myös uudet osaajat löytävät tiensä HENRYyn. Jo ennen kunniajäsenyyttäni pidin kunnia-asiana jakaa omia kokemuksia ja osaamista. Merkittävin tekoni on ollut HENRYn juhlakirjan kirjoittaminen Työhyvinvointi johtaa tuloksiin. Puhuessani uusille jäsenille vakuutan omien esimerkkieni kautta, miten antamalla aikaa ja osaamista muille saa itse monin kerroin takaisin. HENRYn jäsenistössä osaamista riittää. Henkilöstöhallinnon perusasioista strategiaa tukevan osaamisen ja oppimisen johtamiseen. Unohtamatta vaikuttamistyötä työnantajakuvan ja työpäiväkokemuksen kehittämisessä.

HENRYllä on myös yhteiskunnallinen tehtävä tukien ja edistäen Suomessa toimivien yritysten ja yhteisöjen kilpailukyvyn yleisiä edellytyksiä kehittämällä henkilöstön johtamista.

Huolia ja toiveita Suomen kilpailukyvystä

Kilpailukyky ei kehity vain kabineteissa, hallituksen budjettiriihessä eikä aamuyöhön saakka kestävissä työmarkkinaneuvotteluissa. Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi tarvitaan makrotason päätöksiä ja linjauksia, jotka aidosti tukevat yrittäjyyttä, joustavia työn tekemisen muotoja ja ennen kaikkea rohkaisevat työpaikkojen syntyyn.

Päätösten kannalta on vain toivottava, että tavoiteltavat hyödyt tuottavuudessa jollain aika välillä korvaavat esimerkiksi työpaikkakohtaisissa neuvotteluissa tänä syksynä käytetyn ajan, kun on neuvoteltu työajan pidentämisestä. Usein peräänkuulutan numeroita ja sisäisen työn kustannusten laskemista esimerkiksi palaverikäytäntöjen ryhdittämiseksi. Tällä kertaa olen tyytyväinen, ettei tällaista laskennallista tietoa ole käytettävissä. Pelkään, että tieto käytetystä työajasta neuvotteluissa euroiksi muutettuina murskaisi sydämeni.

Uskon vahvasti, että voimme tehdä paljon enemmän. Yhdessä.

Konkreettiset kilpailukykyä parantavat asiat ideoidaan, päätetään ja tehdään työpaikoilla. Tämä edellyttää vahvaa johtamista ja johtajuutta, relevanttien henkilöstöön liittyvien tunnuslukujen hyödyntämistä, rohkaisemista uuden oppimiseen ja mahdollisuuksien luomista erilaisille osaajille.  Luomalla merkityksellisyyttä kaikille tasoille – hallitustyöskentelyyn, johtoryhmiin, tiimeihin kuin jokaiselle ainutlaatuiselle yksilölle – vapautamme kyvykkyydet kasvuun. Mittaamalla yhteistä onnistumista asiakaskokemuksilla luodaan puitteet aidolle yhteistyölle. Positiivinen asiakaskokemus antaa lupauksen kehittää uusia palveluja ja tuotteita. Hyvien asiakaskokemusten kautta syntyy tulovirtaa, joka mahdollistaa työpaikkojen säilymistä ja toivon mukaan synnyttää uusia työmahdollisuuksia.

Työelämän kehittäminen on yhteistyötä, jota tittelit eivät ratkaise

Tarvitsemme yhteisen kielen, ymmärryksen siitä, miten luodaan yhdessä parempia työelämäkokemuksia. Emme pelkästään voi keskittyä tämän päivän haasteisiin, vaan on mietittävä myös tulevaa: miten teemme työelämästä itsellemme parempaa ja minkälaisen kuvan jaamme tuleville sukupuolille. Puheemme vaikuttavat siihen, minkälainen työelämäjälki meistä kustakin jää.

Mitä enemmän puhutaan digitalisaatiosta, automaatiosta, robotisaatiosta, sitä enemmän tarvitaan puhetta ihmisistä, inhimillisyydestä ja ihmisten kohtaamisista. Se on sitä ihmisosaamista parhaimmillaan. Me kaikki ihmisosaajat voimme kukin vaikuttaa omilla työpaikoillamme ja omissa verkostoissamme.

Vaikuttamisen voima yllättää

Sain itse vakuuttavan opetuksen siitä, miten yksi ihminen voi vaikuttaa. Yllätyksekseni Solita Digitalist Thinkers Forumissa 23.11.16 Dinglen toimitusjohtaja Juho Jokinen nosti esiin puheenvuorossaan twiittini esimerkkinä rohkeasta uudistumisen asenteestani digiprojektissani. Digitalisaatio etenee arjessa askel kerralla tekojen kautta. Yksinyrittäjä on yrityksensä ainoa äänitorvi – joko viestit huomataan tai sitten ei. Suuressa organisaatiossa on paljon vaikuttajia. Silti sielläkin on kyse siitä, miten yksi ihminen voi halutessaan vaikuttaa poikkeuksellisella tavalla. Samassa tilaisuudessa malliesimerkiksi esimerkillisestä johtamisesta nostettiin OP Ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen. Yllättävä näkymä Twitter viestistäni Tennispalatsin jättiscreenillä ei unohdu minulta koskaan. Kiitos vielä tunnustuksesta Digitalist Network!

Ole siellä, missä työelämästä puhutaan

Henryläiset, muistammehan vaikuttaa myös HR-yhteisömme ulkopuolella. Sosiaalisen median kanavat tarjoavat erinomaisen mahdollisuuden jakaa HR-osaamista ja keskustella erilaisten ihmisten kanssa. Kukin luo oman tapansa toimia valitsemiensa kanavien kanssa. Tärkeää, että olemme siellä, missä työelämästä puhutaan. Osallistu keskusteluihin. Tuo näkemyksesi ja osaamisesi esille. Korjaa väärinkäsitykset. Rohkaise ja kannusta. Kysy mielipiteitä. Jaa siemeniä ja toivo, että ne kohtaavat maaperän, jossa voi syntyä kasvun ihmeitä. Vaikuta ensin yksilönä (#influenceof1) ja kun viestisi kohtaa toisen ihmisen (#influenceofH), alkaa tapahtua. Vain eheä viesti vaikuttaa. Ensin yksi, sitten muutama, pian iso joukko. Siinä sosiaalisen median voima. Siksi tämä aika on parasta aikaa ihmisosaajille.

Kiitos Sinulle pitkän tekstin lukijalle . Keskustelut jatkuvat mm. Twitterissä @RiittaHyppanen

PS. Vuotuisessa Slush tapahtumassa mahdoton tehdään mahdolliseksi. Harmi, että se tapahtuu vain kerran vuodessa. Juuri nyt – jos voisin- , toivoisin, ettei oma sisäinen ”slushini” sammuisi koskaan.

Palautteella paremmaksi

Henkilöstökyselyissä usein tulee näkyväksi se, että moni kaipaa työhönsä enemmän palautetta. Mikäli aiheesta ei päästä keskiarvojen tarkastelusta tai prosenttien jakauman tuijottelua pidemmälle, on vaikea kehittää. Palautekulttuuri kehittyy vain keskustelemalla palautteesta.

Ymmärrämmekö palautteen merkityksen samalla tavalla?

Kuulemani tarinan mukaan eräs esimies hermostui saatuaan jatkuvasti huonoja numeerisia tuloksia vuotuisessa henkilöstötutkimuksessa palautteen antamisestaan. Hän ryhtyi kirjaamaan ylös tilanteita, joissa antoi palautetta. Mustaa valkoiselle palautteen antamisesta: kenelle, milloin ja mistä asiasta. Valitettavasti seuraava vuonna henkilöstötutkimus osoitti jälleen samoja huonoja lukemia palaute kohdassa. Esimies otti asian puheeksi tiimiläisten kanssa henkilökohtaisesti:

E: ”Tiedätkö, että olen yrittänyt panostaa palautteen antamiseen, mutta nähtävästi se ei ole tuottanut tulosta”.

Usein seurasi vaivautunut hiljaisuus.

E: ”Muistatko, kun asiakaskäynnin jälkeen matkalla kehuin esitystäsi?”

Joo, totta kai!

E: Entä silloin, kun kiitin sinua nopealla aikataululla tehdystä raportista johtoryhmälle?

Kyllä, ilman muuta! Se tuntui oikein hyvältä.

E: No, eikö nämä ole sitten palautetta?

No, on tavallaan, mutta ajattelin varmaan vastatessani jotain konkreettisempaa…

⇒Jos emme käy työyhteisössä keskustelua siitä, mikä on palautetta, emme voi palautekulttuuria kehittää.

Monelleko meistä sana palaute tuo ensin mieleen jotain negatiivista?

Toki äänensävy ja ilmeet vaikuttavat, mutta ikävä kyllä monelle lause ”Haluaisin antaa sinulle palautetta” aiheuttaa aluksi jännittyneen varaustilan: Mitähän minä nyt olen tehnyt … väärin?

Jos huomaat, että sana ”palaute” aiheuttaa jännitteisyyttä, käytä jotain muuta ilmaisua.

Tässä muutamia vaihtoehtoja:

”Hei, nyt haluan kiittää ja kehua sinua…”

”Hienoa työtä”

”Olipa ilo seurata, miten toimit hankalassa tilanteessa…”

”Kannustan sinua jatkossakin kokeilemaan uutta. Uusi toimintatapa ei toki aluksi ihan sujunut ilman ongelmia, mutta olet oppinut ja kehittynyt valtavasti. Hienoa!”

”Haluaisin jutella tarkemmin projektistasi. Moni asia etenee todella hienosti. Mikä tilanne on dokumentoinnin osalta? Muistathan, että sovimme siitä, että dokumentoinnin ajantasaisuus on yksi onnistumisen mittareista. Haluatko, että käydään yhdessä vielä läpi siihen liittyviä asioita? Jos haluat, voin toki auttaa sinua, jotta pääset alkuun…”

⇒ Jos olet esimies, kehitä palautekulttuuria tavalla joka sopii organisaatiokulttuuriinne, johtamistapaasi ja johtamiesi ihmisten odotuksiin. Jos olet asiantuntijatehtävissä, mieti miten ja minkälaisella palautteella työpäivästäsi ja projekteistasi tulee entistä parempia.

Kehittyykö palautekulttuuri vain panostamalla esimiesten palautteen antamistaitoihin?

En lakkaa ihmettelemästä sitä yleistä ajattelutapaa, että vuorovaikutustilanteessa laitetaan kehityspanostukset vain kokonaisuuden toiseen puoliskoon ja sitten vain toivotaan ihmettä! Palautteen antamisen kehittäminen näkyy esimiesvalmennuksien ohjelmarungoissa, välillä järjestetään valmennus esimiehille pelkästään palautteen antamisesta. Tämä on hyvä alku, mutta ei riitä.

⇒ Palautekulttuuri ei kehity vain esimiehiä valmentamalla.

Palaute kuuluu kaikille ja on kaikkien asia

Jotta palautekulttuuri voisi oikeasti kehittyä, on ymmärrettävä, että palautteen antaminen ja saaminen on kaikkien asia. Aitoa, oikea-aikaista ja kehitystä tukevaa palautetta voi antaa kuka tahansa.

Jos taitoa ei vielä ole, sitä voidaan harjoitella. Aloita vaikka tänään. Se, mikä toimii, vahvista sitä. Se, mikä ei aiheuta toivottua tulosta, muuta tapaasi antaa palautetta, älä lopeta palautteen antamista. Muista myös ihmisten erilaisuus palautteen hyödyntämisessä.

⇒ Palautteen antaminen on taito, joka opitaan!

Opi ja opettele ottamaan palautetta vastaan!

Palautteen antaminen on osa johtajuutta. Kirjoituksessani Johtajuus – Valtaa, Vaikuttamista ja Välittämistä pohdin arkipäivän johtajuutta jokaisen työyhteisön jäsenen kannalta. Palaute on yksi keino, jolla käytetään valtaa, vaikutetaan ja osoitetaan välittämistä.

Palautekulttuuri elää vain dialogin kautta koostuen antamisen halusta ja tarpeesta (vaikuttamisesta), palautteen antamisen tavasta (välittämisestä) ja siitä, että ajatus muuttuu teoksi (vallasta) sekä palautteen vastaanottamisesta ja hyödyntämisestä (vuorovaikutuksesta). Johtajuus onnistuu vain vuorovaikutuksessa, niin myös palaute. Siksi huomion pitää kohdistua myös palautteen vastaanottamiseen.

Näille kliseisille kommenteille: ”No, ei se mitään” tai ”Kuuluu hommiini” on olemassa vaihtoehtoja. Huonoja ja hyviä.

Muista, että vähättely latistaa palautteen antajan. Hiljaisuus saattaa aiheuttaa lähes pattitilanteen. Vanhojen asioiden kaivelu vie viimeistään hyvän fiiliksen. Ellet halua enää jatkaa näillä, kokeile sen sijaan:

”Kiitos. Ole hyvä!”

”Kiitos. Tuntuupa hyvältä!”

”Kiitos. Hienoa, että olet huomannut kehittymiseni”

”Kiitos kommentistasi. En ole itsekään ollut tyytyväinen, mutta olen ollut aika yksin tämän ongelman kanssa. Hienoa, jos voidaan katsoa asiaa yhdessä.”

”Kiitos, kun toit esille vinkkisi, niin pystyn parantamaan esitystäni”.

Joskus riittää pelkästään hymy ja lämmin katsekontakti.

Leviäisivätkö sosiaalisesta mediasta peukku, hymiöt, jakamiset ja kommentoinnit myös työpaikoille kasvokkain tapahtuviin kohtaamisiin?

 

 

 

Uutta kohti

Mennyt vuosi 2015 on ollut minulle rakentamisen ja kehittämisen vuosi. Keskeisessä roolissa on ollut toki vanhan talon remontti ja uudisrakentaminen, mutta myös työhöni on kuulunut monesta vanhasta tottumuksesta luopumista ja uusien asioiden opettelemista ja oppimista. Kuten remontoinnissakin, niin myös työssä on tehtävä jatkuvaa arviointia: mitä vaalia ja mitä kehittää ja ennen kaikkea mistä luopua?

10 vuotta takana ja paljon edessä

Yritykseni CM & HR Consulting Oy täytti kesällä 10 vuotta. Juhlapäivään sopi kuluneiden vuosien muistelu ja läpikäynti. Näistä pohdinnoista syntyi kirjoitus Kiitoksen aika. 10 vuotta takana ja toivottavasti paljon, paljon edessä! Jotta näin voi tapahtua, on huolehdittava kehittymisestä.

Lämmin kiitos asiakkaani ja yhteistyökumppanini vuodesta 2015 ja myös edeltävistä vuosista! Yrittäjyyteen on mahtunut monenlaista. Tunnetiloja on ollut monenlaisia. Onnistumisia. Ilon hetkiä. Ylpeyden aiheita. Aina ei yrittäjän elämä ole ruusuilla tanssimista. Mukaan mahtuu sisua ja sinnikkyyttä vaativia hetkiä. Luopumisen tuskaa. Epätoivon hetkiä. Huoltakin. Riman alituksia ja pettymyksiäkin. Useimmin itseeni kohdistuvaa kritiikkiä. Uusien asioiden kanssa painimista. Kärsimättömyyden tunteita. Mutta onneksi myös oppimisen ja oivaltamisen onnen hetkiä. Niitä me kaikki tarvitsemme.

Uudistuminen on lupauksia ja lunastuksia

Uudistukset ja toivotut muutokset eivät yleensä vain tapahdu. Ne on tehtävä. Puhun asiakkailleni usein muutoksesta ja uudistumisesta. Siksi on myös itse uudistuttava. Monet nyt käsillä olevista muutoksistani ovat seurausta edellisen vuoden uudenvuodenlupauksistani. Kannattaa siis olla tarkkana, mitä lupaa :-). Lupaukset saattavat toteutua. Lupauksilla ei sellaisenaan ole merkitystä, vain niillä toimilla, jotka edesauttavat tavoitetta.

Kolme itselleni tärkeintä muutosta

Muutokseni ovat kohdistuneet itseni johtamiseen. Olen kokenut nämä kolme uutta toimintatapaani niin hyödyllisiksi, että päätin jakaa ne vinkkeineen. Toivottavasti niistä on hyötyä muillekin.

  1. Aikaa ajatella – arvokasta ja antoisaa

    Ensiksikin, päätin antaa itselleni aikaa ajatella ja reflektoida. Teen tätä päivittäin. Lyhyt hetki riittää. Kutsun tätä omaksi ”My Daily Scrum”-hetkeksi. Tärkeää on havaintojen kirjaaminen. Pääni on tuottanut ihan valtavasti ideoita, kun olen antanut sille mahdollisuuden. Ideoita on syntynyt monen vuoden edestä :-). Uskon, että näin käy monelle muullekin. Moni idea ja oppi katoaa arjen kiireessä. Siksi…
    VINKKI: Varaa lyhyt hetki itsellesi. Joka päivä. Kirjaa ylös ajatuksesi. Kerro itsellesi, mikä on ollut merkittävää. Mitä olet oppinut? Älä ole kriittinen. Analysoinnin aika on myöhemmin.

  2. Arvioinnista arvoa

    Toinen uusi toimintatapani liittyy arviointiin. Aika ajoin analysoin päivittäisiä ideoitani tarkemmin (My Sprint Planning). Jos ne yhä tuntuvat hyvältä, pääsevät ne ”jatkoon”. Samalla teen priorisointia ja alustavaa aikataulutusta (My Sprint Review). Hämmästyn joka kerta, miten paljon ajatuksia, ideoita ja oppimista tapahtuu, kun teen ne näkyväksi. Eivätkä ne ajatukset, jotka hylkään, ole huonoja tai hölmöjä – ne eivät vaan ole nyt relevantteja.
    VINKKI: Luo itsellesi reflektointiin rytmi, joka parhaiten sopii elämääsi ja tilanteeseesi. Uskon, että jos päivittäin käytät muutaman minuutin arviointiin ja ideointiin, tulet hämmästymään, miten tuottoisa olet.

  3. Rohkeutta uudistumisen toteuttamiseen

    Ideat ja opit eivät vielä vie eteenpäin. Tarvitaan rohkeutta ottaa uusia asioita, työkaluja, menetelmiä käyttöön. Keskeneräisyyden sietämistä, ilman loputonta viilausta ja viimeistelyä. Lisäksi uudelle on luotava tilaa, joten jostain on siis luovuttava. Sellaisestakin, joka on ollut liiketoiminnallisesti hyvää. Luopuminen se vasta vaatiikin rohkeutta.
    VINKKI: Rohkeissa päätöksissä usein suurinta rohkeutta tarvitaan ensimmäisten askelten kanssa. Panosta siis alkuun ja pieniin askeliin. Uusi tapa toimia vahvistuu päivä päivältä. Pian se on osa elämääsi.

Rubiikki-blogin muutto

Uudistumistyön yksi näkyvä merkki on uudet verkkosivut. Yhdistin pitkän pohdinnan jälkeen yritykseni www.cmhr.fi ja Rubiikki-blogini www.rubiikki.fi verkkosivut. Blogini on tullut siis ”kotiin”. Toivottavasti pidät muutoksesta. Ainakin osoite on helppo, jos muistat nimeni: www.riittahyppanen.fi. Tervetuloa!

Joulun tunnelmissa

Joulua edeltävinä päivinä on tullut usein mieleen ajatus: onko tärkeämpää maaliin pääsy vai matka sinne? Joulun huippuhetki on useimmille meistä jouluaatto. Silloin on oltava kaikki valmiina. Viimeistään tapaninpäivänä ajatukset alkavat hiipiä uuden vuoden vaihtumiseen.

Entä, jos paras hetki onkin juuri nyt?

Välillä tuntuu, että paras hetki on juuri tässä ja nyt. Siitäkin huolimatta, että tekemättömiä töitä on vielä. Odotus, valmistautuminen, puuhailu, kauniiden esineiden esille nostaminen tekee hyvää. Parasta joulun valmistelussa on erilaiset joulumuistamiset. Ajatukset viivähtävät välillä ystävissä, välillä pitkäaikaisissa työn kautta tutuiksi tulleissa ihmisissä, välillä uusissa tuttavuuksissa. Kohtaamiset ovat olleet merkityksellisiä. Keskustelut ovat olleet aitoja ja rehellisiä. Kiitos luottamuksesta.

Joulumuistamiset – tärkeä osa joulua

Joulumuistamiset ovat tärkeä osa jouluun valmistautumistani. Vielä kymmenen vuotta sitten lähetin lähes sata joulukorttia joka joulu. Osa oli ostettuja, osa itse tehtyjä. Jokaisesta itse tehdystä tuli aina erityisen hyvä mieli. Toivottavasti vastaanottajillekin. Ajan myötä suuri osa postikorteista on vaihtunut hyväntekeväisyyteen ja sähköpostiviesteihin. Tänä vuonna lähetin enää vain muutaman postikortin. Onneksi on useita tapoja muistaa. Pääasia on aito muistaminen.

 Joulu on hyvien ajatusten ja tekojen aikaa

Yksi tärkeä päätös kuuluu jokaiseen jouluuni: mikä on hyväntekeväisyyskohteeni tänä vuonna? Niin moni järjestö tekee arvokasta työtä, johon tarvitaan ulkopuolista tukea. Isot järjestöt ovat näkyviä ja saavat toivottavasti paljon lahjoituksia. Entä pienet yhdistykset? Valinnat ovat aina vaikeita. Tässä mietteitäni hyväntekeväisyydestä aiemmilta vuosilta Joulun voima ja Hyväntekemisen taikaa. Tänä vuonna valintavaiheessa muistin yhdistyksen, joka auttaa ihmisiä koirien avulla. Lyhyt keskustelu Avustajakoirat ry:n yhdistyksen puheenjohtajan kanssa, ja valintani oli selvä. Uskon, että avustustehtävien lisäksi koulutettu koira tarjoaa isännälleen/emännälleen paljon ystävyyttä, lämpöä, turvaa ja rakkautta.

Siitähän joulussa on kyse. Ystävyydestä, lämmöstä, turvasta ja rakkaudesta.

 

Riitan joulutervehdys2_2015

Kiitoksen aika

Yrittäjyystarinani alkoi virallisesti 10 vuotta sitten

15.7.2005 sain valmiiksi tarvittavat paperit liiketoimintasuunnitelmineen. Osakeyhtiön perustamiskokous oli pidetty jo viikolla. Yhtiön perustamiskirja, yhtiöjärjestys sekä Y1-liite oli laadittu saatujen ohjeiden mukaisesti. 8000 euron osakepääoma oli maksettu. Isoja, isoja päätöksiä pienelle ihmiselle.

Tätä ennen oli tapahtunut jo paljon. Olin mietiskellyt. Ideoinnut. Tehnyt lukuisia SWOTteja. Hankkinut tietoa monilta viranomaisilta. Kokenut välillä kirkkauden hetkiä, välillä pääni oli sekaisin ristiriitaisten tai vaikeaselkoisten neuvojen ja vastausten takia. Ennen kaikkea tuona kesänä ilta toisen jälkeen kävin keskusteluja aviopuolisoni kanssa. Yrittäjyys vaikuttaa koko perheeseen.

Luonteeseeni kuuluu tehdä asioita perusteellisesti. Siksi yrityksen perustaminen ei ollut kevyt päätös. Kelasin läpi työhistoriaani, osaamistani ja kestävyyttäni uusissa vaativissa tilanteissa. Ajattelin, että kun on kertynyt omakohtaista kokemusta lukuisista muutosprojekteista, uskaltaa lähteä myös yrittäjäksi.

Tuolloin heinäkuussa 2005 kypsyi jo aiemmin ajatuksissa viivähtänyt ajatus yrittäjäksi ryhtymisestä. Synnytyspaikka oli Valkeala ja virallinen syntymäpäivä 15.7., yrityksen rekisteröimispäivä. Vaikka tulevalla yrittäjällä olikin tuolloin perhosia vatsassa, niin kovin karuton tuo papereiden jättötilaisuus oli valtion virastorakennuksessa Kouvolassa. Se, mikä kirjaamon vahtimestarille on arjen rutiinia, on aloittavalle yrittäjälle Once in a lifetime –kokemus.

CM & HR

Kastejuhlaa ei varsinaisesti vietetty, vaikka yrityksen nimen pohdinta ja valinta oli hankalaa ja vei viikkoja. Halusin kehittämistyössä korostaa sekä asioita että ihmisiä. Uskoin silloin – ja uskon edelleen – uudistumiseen ja oppimiseen. Työelämä tarvitsee muutoksia, joiden suunnittelussa, toteuttamisessa ja myös onnistumisten arvioinnissa ovat työpaikan ihmiset mukana. Vain sellaiset muutokset, joissa on huomioitu ihmiset, onnistuvat. Näin syntyi ensimmäinen slogan: Muutoksia ihmisten kanssa ja kautta!

C-kirjain viittaa muutokseen (Change), M-kirjain johtamiseen ja hallintaan (Management), H-kirjain viittaa ihmisiin (Human) ja R-kirjain voimavaroihin (Resources).

Tärkeä merkki on myös &. Asioita ja ihmisiä on kehitettävä yhdessä. Ei ensin toista, ja sitten vasta vaikutusten ja seurausten mietintää. Uskon yhä siihen, että onnistumisia saadaan aikaiseksi työpaikoilla, joissa asiat ja ihmiset kulkevat käsi kädessä.

Näin syntyi CM & HR Consulting Oy. Y-tunnuksen saaminen oli luonnollisesti skoolauksen paikka.

Kiitos yhteisistä hetkistä

10 vuoden aikana olen saanut olla monessa mukana. Olen saanut tavata tuttujen lisäksi tuhansia ja tuhansia uusia ihmisiä. Olen kohdannut paljon oppimis- ja kehittymishaluisia ihmisiä hyvin erilaisilta työpaikoilta. Olen saanut olla mukana haasteellisissa tilanteissa, joissa on etsitty oikeita ratkaisuja. Olen nähnyt 10 vuoden matkalla paljon kehitettävää Suomen työelämässä, mutta saanut myös olla mukana lukuisissa onnistumisen hetkissä. Lämmin kiitos asiakkailleni ja yhteistyökumppaneilleni kaikesta tästä!

Matka jatkuu. Yhdessä.

Riitta

Suru ja some

Sosiaalinen media on tuonut meille uudenlaisia mahdollisuuksia verkostoitua. Se yhdistää jo tuttuja tai puolituttuja, mutta myös vieraita, joista tulee satunnaistuttuja tai ajan myötä läheisiä. Joitakin henkilöitä – vaikka ei olisi koskaan tavannut heitä -, kaipaa jo, jos heidän viestejään ei näe riittävän usein.

Somessa kerrotaan kuulumisia, pohditaan ajankohtaisia asioita, töihin tai vapaa-aikaan liittyviä ajatuksia ja tekemisiä. Montaa viestiä tehostaa kuva, joka tuo ihmisen entistä lähemmäs. Puhumattakaan videon vaikuttavuudesta. Ikään kuin henkilö olisi siinä metrin päässä. Moneen asiaan olen jo tottunut muutamassa vuodessa.

Suruviestit somessa pysähdyttävät

Facebookin kautta tietoon tuleviin suruviesteihin en ole vielä tottunut. Muutama kuukausi sitten tuli ensimmäinen. Vaikka silloin uutinen ei sinänsä ollut aivan yllättävä, yllätti FB-ystävien tunteikkaat kommentoinnit kuolleen henkilön aikajanalla. Samalla toivotettiin voimia perheelle. Viestejä tuli vielä monta päivää kuolinpäivän jälkeen. En muista, milloin olisin kokenut niin vahvaa kiitollisuuden ja kaipuun osoittamista.

Muutama päivä tuli toinen suruviesti. Äkillinen, yllättävä, liian varhainen poismeno. Pitkäaikaisin yhteistyökumppani oli yhtäkkiä poissa. Tieto tuli näkyviin minulle vieraan ihmisen kirjoittamana ystäväni aikajanalle: vain nimi, 31.12.14 r.i.p. Tuo tiedonmurunen ja sitten ei moneen tuntiin mitään.

Voiko suruviestiin luottaa?

R.I.P – voiko tuo olla totta ystäväni kohdalla? Ei voi. Hetki sitten sain vasta joulutervehdyksen. Siitä muutama viikko taaksepäin sain uuden videon kommentoitavakseni häneltä. Meidänhän piti tavata… Voisiko olla kyse vain samannimisestä henkilöstä?

Ennenkin Hesarin kuolinilmoitukset ovat joskus hätkähdyttäneet. Silloin piti päätellä nimen, syntymäajan, paikkakunnan ja omaisten nimien perusteella, onko vainaja tuttu vai ei. Tässä vaiheessa usein jo hautajaisetkin oli pidetty.

Nyt FB:n aikajanalla näkyvät nimen lisäksi kasvot. Pian lukuisten ystävien kauniit muistosanat täyttävät etusivun. Ei-toivottu suruviesti varmistuu muutamassa tunnissa.

Muu somemaailma jatkaa kuin ei mitään olisi tapahtunut

Seuraavaksi hätkähdyttää, kun LinkedIn kertoo jonkun henkilön verkostoituneen juuri kuolleen ystäväni kanssa. Samainen ”härveli” nostaa ystäväni niiden henkilöiden joukkoon, joiden avulla voisin hankkia itse lisää kontakteja… Tuntuu niin oudolta.

Läheisillä on surun hetkellä muutakin pohdittavaa kuin someprofiilien poistaminen.  Uusi aika, uudet toimintatavat edellyttävät uudenlaisia käytäntöjä myös näissä vaikeissa tilanteissa. Onkohan olemassa ohjeistusta?

 

 

Joulun voima

Joulu yllättää monella tavalla vuodesta toiseen. Vaikka kalenteripäiväys on aina sama, niin kummasti tuntuu vuosi vuodelta, että joulu yllättää aina vaan. Jouluvalmistelujen lisäksi vuodenaikaan liittyy etenkin yrittäjillä monenlaista puuhaa juuri ennen kalenterivuoden loppumista.

Joulu on sekoitus perinnettä ja yllätyksiäkin

Monessa perheessä joulupöydissä ja joulun puuhissa vanhat perinteet kohtaavat tämän ajan mieltymykset. Toivottavasti mahdollisista näkemyseroista osataan keskustella arvostaen kunkin näkemyksiä. Se, mikä on ehdoton perinne yhdessä perheessä, on merkityksetön asia toiselle.

Joulua voi viettää monin tavoin erilaisissa paikoissa

Joulun onnistumisen kannalta tärkeintä on aito joulumieli, ei paikka. Joulumieleen vaikuttavat toki ulkoiset puitteet, mutta ennen kaikkea omat tunteet ja ajatukset. Niitä voimme vaalia siitä huolimatta, että joulun alla on ollut kiireistä tai osa töistä on jäänyt tekemättä.

Joulu on hyvän mielen jakamisen juhlaa

Tärkeä osa oman jouluni valmistelussa on muistaa ja kiittää lukuisia ihmisiä yritykseni kautta. On monta tapaa kiittää. Suoraan ja välillisesti. Hyväntekeväisyyskohteen pitää puhutella lahjoittajaa ja mielellään myös asiakkaita, yhteistyökumppaneita ja tärkeitä ihmisiä erilaisissa verkostoissa. Siksi joka vuosi hyväntekeväisyyden kohde on erilainen. Viimeisiin kymmeneen jouluun mahtuvat mm. sydänvikaisena syntyneet lapset, kuulovammaiset, sotaveteraanit, kasvimaahankinta Afrikkaan, Pelastusarmeija ja saimaannorpat. Yhtenä vuonna heitettiin rahat Itämereen toivossa, että suojelutyö tuottaa tuloksia. Viime vuonna tuki kohdistui Itä-Helsingin vähävaraisten nuorten soittoharrastuksen tukemiseen. Pop & jazz -konservatorion Dream-On –projekti antoi opetuksen ja puhallinsoittimien saatavuuden kautta monelle nuorelle mahdollisuuden kokea onnistumisen iloa. Itämeren parantumisesta ei saa nopealla ajalla näyttöä, mutta lasten ja nuorten big band -konsertit keväällä olivat konkreettinen osoitus siitä, miten pienelläkin auttamisella on väliä.

Loistava tempaus hyvällä asialla

Tänä vuonna kohteeksi valikoitui Loistava tempaus, jossa yhdistyy kaksi ajankohtaista tärkeää asiaa: pimeässä liikkuvat pienet koululaiset ja Suomen itsenäisyyden puolesta taistelleet sotaveteraanimme. Loistava tempaus -kampanjan takana ovat Rockin’ Cocks ry ja kouvolalaiset rokkarit. Jo neljä kertaa he ovat talkoilla järjestäneet itsenäisyyspäivän konsertin, jonka tuottojen ja muiden joululahjoitusten kohteena ovat kouvolalaiset ekaluokkalaiset sekä sotaveteraanit ja heidän leskensä. Ekaluokkalaisia on Kouvolassa 814, kotona asuvia sotaveteraaneja reilu 1000. Sotiemme Veteraanit -heijastin lisää turvaa pienille ekaluokkalaisille pimeässä ja hämärässä kulkemiseen. Samalla tämä heijastin kertoo yhä harvenevien sotaveteraaniemme tarinaa ja välittää arvokasta perintötietoa niin pienille lapsille kuin heidän perheilleen. Suurin osa tuotosta käytetään veteraanien itsenäisen kotona asumisen tukemiseen.

Anna joulun voiman vaikuttaa

Joulun voima on vaikuttanut jo useita päiviä ja viikkoja. Annetaan joulun voiman valloittaa mielemme pitkäksi ajaksi. Uskotaan ihmeisiin. Uskotaan hyvään.

 

 

Tiukka tilanne -julkistuksen tunnelmia

Tiukka tilanne – käytännön neuvoja työvoiman sopeuttamiseen ja uudistustyöhön julkistettiin 19.4.2013 Helsingissä Tammen talossa.

Olin kutsunut ihmisiä elämäni eri vaiheilta mukaan. Paikalla oli asiakkaita, yhteistyökumppaneita, entisiä työkavereita, ystäviä ja some-heimolaisia. Moni kutsutuista joutui jäämään pois työkiireidensä takia.

Kirjan julkistustilaisuudessa on totutusti kiitospuheita ja kirjan esittelyä. Perinteitä noudatettiin tässäkin, vaikka kyse oli Kauppalehden Johtamisen käsikirjojen ensimmäisestä julkaistusta kirjasta. Oli siis mahdollisuus tehdä myös jotain uutta.

Kutsuvieraat saapuivat pianomusiikin säestyksellä hienoon tilaan Korkeavuorenkadulla. Vasta tilaisuuden lopussa sain kuulla, että edellisenä päivä itse John Irving oli esitellyt uutta kirjaansa samassa tilassa. Wow! Muistin samalla, miten Irvingin teos Oman elämänsä sankari oli kauan sitten tehnyt minuun vaikutuksen aikana, jolloin tein suuria ratkaisuja omassa elämässäni.

Tiivistin uuden kirjan sisältöä puheessani rahaan, pykäliin ja tunteisiin.

Tiukka tilanne -kirjassa puhutaan rahan vähyydestä ja säästämistarpeista. Johtaminen ei ole helppoa, kun joutuu kamppailemaan vajaan kassan ja olemattomien katteiden kanssa. On etsittävä erilaisia säästöjä ja mietittävä myös säästötoimenpiteiden vaikutuksia, ettei tule yllätyskustannuksia. Säästäminen lannistaa ja latistaa henkilöstöä. Entä jos etsittäisiinkin lisää tuloja? Vincit Oy teki näin. Toivottavasti uskallettaisiin enemmän käynnistää positiivisia YT-neuvotteluja.

Tiukat tilanteet edellyttävät useimmiten yhteistoimintamenettelyä. Kirja neuvoo, miten YT-neuvottelujen pitäisi sujua. Erityisesti kirja keskittyy ihmisten auttamiseen ja tukemiseen. Työsuhteitten päättäminen koskettaa tietenkin irtisanottuja, mutta myös jatkavia. Kaikki auttaminen ei vaadi rahaa, vain tahtoa.

Tietoa on saatavilla raha- ja pykäläkysymyksiin. Kirjat auttavat juridiikkaan ja liiketoimintaan. Samoin osaavia kumppaneita on tarjolla tiukkoihin tilanteisiin. Haasteellisin alue on ihmisten kohtaaminen, kunnioittaminen ja arvostava kohteleminen.  Siksi Tiukka tilanne –kirjaan tuli mukaan erilainen tapa käsitellä YT-neuvottelujen ja irtisanomisten aiheuttamia tunteita: runot.

Tiukka tilanne –kirjan liitteessä  ”Kun meitä on liikaa …” on todellakin runoja.

Ei kai kukaan hullu kirjoita runoja YT:stä (sanoi mieheni). Juu, ainakin yksi. Sen sijaan niiden lukeminen ei ole hulluutta, vaan vaatii rohkeutta. Runot ovat osa isompaa kokonaisuutta, jonka julkaisemista vasta suunnittelen.

Kiitos –osiossa kiitin Bonnier Business Forumin Dream Team’iä Charlotte Jaakolaa ja Frank Sjöblomia, case-esimerkeistä Vincit Oy:tä, Normet Oy:tä ja TeliaSoneraa, Kaisa Välivehmasta Helsingin Yrittäjistä sekä Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Kaakkois-Suomen TE-toimistojen johtoa sekä lukuisia rohkaisijoita ja tukijoita. Suurkiitos kuuluu myös miehelleni Rainelle. On selvää, että kirjan intensiivinen tekeminen vaatii paljon venymistä myös puolisolta. Erityiskiitos kuuluu pojalleni Jussipekka Jyväsjärvelle, joka jälleen kerran on tehnyt loistavaa editointityötä ja tekstin muokkausta. Hänellä on loistava kielellinen osaaminen, terävä pää ja nopeat sormet. Jussipekka toimi myös tilaisuuden pianistina.

Läsnäolijat kuvasivat tunnelmaa lämminhenkiseksi. Muutama kertoi saaneensa tosin kylmät väreet, kun luin muutamia koskettavia runoja. Verkostoitumista, puheensorinaa, uusia kontakteja, yhteystietojen vaihtamista herkkupalojen ääressä inspiroivan musiikin soidessa.

K i i t o s ! Te teitte tästä juhlahetken.

 

Some-nälkä kasvaa syödessä

Jo muutaman ensimmäisen blogitekstin kirjoittamisen jälkeen ymmärsin, että blogi ilman vuorovaikutteisuutta ei ole oikea blogi. Yritykseni sivut eivät mahdollistaneet toimintoja, joita olisin tarvinnut. Siksi kirjoitusintoni hyytyi tältä osin. Muuten olin aktiivinen: kirjoitin erillisiä artikkeleita ja uuden kirjankin.

Sosiaalista mediaa kohtaan kokemani epävarmuus on vähentynyt aktivoitumisen myötä. Ensin liityin LinkedIn:iin. Askel Twitteriin oli jo edellistä paljon pelottavampi. Rekrytointivastaavia lukuun ottamatta henkilöstöasiantuntijat eivät vieläkään ole löytäneet palvelua. Alkukankeuden jälkeen Twitteristä tuli osa elämääni. 140 merkkiä eivät kuitenkaan joka tilanteessa riitä, vaan tarvitaan myös selityksiä, pohdintaa ja perusteluja, siis blogi.

Näin alkoi uuden itsenäisen blogin suunnittelu.

Etenin suurin piirtein näin:

  • yhteydenotto hovikoodariini Esaan
  • monien, monien blogien silmäilyä ja analysointia
  • toiveiden ja tarpeiden listaamista
  • lista välteltävistä asioista
  • yhteenvedon lähettäminen Esalle
  • blogialustan valinta
  • palveluntarjoajan valinta.

Sosiaalisen median osalta olen noudattanut oppimisessa kolmea hyväksi koettua periaatetta:

  • etsiydy parhaiden seuraan ja opi heiltä
  • kokeile ja opi onnistumisista ja virheistä
  • ole armollinen itsellesi.

Ehkä juuri sinun blogiasi, twiittejäsi tai postauksiasi olen seurannut oppimismielessäkin.

K I I T O S teille kaikille!