Artikkelit

Työnmurros ja oppiminen tarvitsevat siltoja, ei siiloja

Koulutusasiat ovat perinteisesti kuuluneet kouluille, oppilaitoksille, korkeakouluille ja sitten työpaikoilla tapahtuvaan täydennyskoulutukseen. Paljon hyvää on tapahtunut ja tapahtumassa osaamisen ja oppimisen alueella. Hyvä, että taas puhutaan myös elinikäisestä oppimisesta ja yksilön vastuusta, sillä työnmurros ja oppiminen haastavat meidät kaikki.

Uudistamisen ja uuden oppimisen tarve on kasvanut ja kiihtynyt. Työnmurros edellyttää nopeampia ja erilaisia ratkaisuja osaamisen uudistamiseksi. Samalla on syntynyt tarve uudenlaiselle johtamiselle, uudistumisjohtamiselle. Se perustuu oppimiseen, luottamukseen ja yhteiseen tekemiseen. Luottamus on kasvun mahdollistaja, ja juuri tuota kasvua me tarvitsemme nyt.

Matka koulutuksen uudistamisesta tutkintotodistukseen on pitkä

Paljon kehitystyötä ja uudistamishankkeita on käynnissä, mutta riittääkö se? Tutkintojärjestelmien kautta kehittäminen vie aikaa kaikkine valmisteluineen, lakikäsittelyineen, toimeenpanoaikoineen, puhumattakaan oppilasvalinnoista ja opiskeluajoista.  Yhden osan muutos vaikuttaa aina moneen muuhun. Kehittämistyö on laajaa, vaatii tarmoa ja energiaa viedä asioita eteenpäin. Opetusalan kehittämistyö etenee rivakasti, hosua ei kuitenkaan kannata, mutta siitä ei pääse mihinkään, että matka koulutuksen uudistamisesta tutkintotodistukseen on pitkä.

Työnmurros ei odota – tarve nopeille ratkaisuille

Aika on armoton. Työnmurros näkyy jo työpaikoilla. Voihan työnmurros –kirjoitusta kirjoittaessani aavistelin, mitä tulee tapahtumaan. Nyt ensimmäisiä YT-neuvotteluja on jo käynnistetty syistä, joissa yrityksessä varaudutaan asiakaskäyttäytymiseen muutokseen, jonka digitalisaatio on mahdollistanut. Automatisaatio ja tekoälyn lisääntyvä hyödyntäminen tulee vaikuttamaan monen, monen toimistotyötä tekevän asiantuntijan arkeen. Kun myös tapa tehdä töitä muuttuu, osaaminen ja oppiminen muuttuvat erityisen tärkeäksi.

Muutos vaatii tietenkin kussakin yrityksissä YT-neuvottelut, joissa neuvotellaan uudesta tilanteesta, sen perusteista, käytettävissä olevista vaihtoehdoista sekä päätösten vaikutuksista. Juuri nyt on jo tarve pohtia erilaisia vaihtoehtoja, miten työtehtävistä vapautuvia ihmisiä autetaan löytämään uutta työtä. Tähän haasteelliseen tilanteeseen tarvitaan kaikkien – yhteiskunnan, työnantajien, oppilaitosten, yksittäisten valmennus- ja oppimisalan yrittäjien sekä jokaisen oppijan – yhteistyötä.

Olemme kaikki uuden tilanteen äärellä. Voi, kun meillä olisi jo enemmän ratkaisuja auttaa muutoksen kohteena olevia ihmisiä!

Työnmurros ja oppiminen – helpot keinot käyttöön

On syntynyt valtava tarve uudistaa osaamista ja kannustaa oppimiseen. Isompia ratkaisuja odotellessa voidaan kokeilla nopeampia keinoja. Heti. Keinoja ja käytäntöjä, jotka eivät vaadi lupamenettelyjä, ei mittavia määrärahoja eikä suuria lanseerauksia. Siksi kutsun niitä ”helpoiksi” keinoiksi. Sitähän ne eivät ole – jos olisivat -, ne olisivat jo käytössä jokaisella työpaikalla. Menetelmät ovat helppoja, suurin ponnistus on ajattelutavan muutos: arvostetaanko näitä tapoja yhtä paljon kuin perinteistä koulutusta?

Esimerkkejä:

  • Työssäoppiminen: nostetaan sen arvoa oppimismenetelmänä, luodaan edellytyksiä osaamisen ja oppimisen jakamiselle (aikaa, paikka, välineet)
  • Verkko-oppiminen: otetaan laajasti hyötykäyttöön, maksulliset ja/tai maksuttomat verkkokurssit, videot, podcastit, blogit, asiantuntijaryhmien keskusteluryhmät ym.
  • Lukeminen & jakaminen: kaivetaan perinteinen menetelmä ja tuunataan tämän hetken tarpeisiin (kirjat, blogit, lukupiirit, esitykset ym)
  • Oman organisaation tai verkoston asiantuntijuuden jakaminen: asiantuntijoiden kiteytetyt presentaatiot & herättelyt,  sen päälle keskustelut + jatkopohdinnat
  • Työkierto: vanha menetelmä tähän päivään soveltaen: kokeiluja, vierailuja, varjostuksia…
  • Vuorovaikutteisia valmennusmenetelmiä: mentorointia, vertaismenterointia, käänteismentorointia, coachingia…

Yksilöoppiminen, yhteisoppiminen ja yhteisöllinen kehittyminen

Luodaan oppimisille innostava ja kannustava kulttuuri. Kuten aiemmin kirjoitin, innostuminen tuo tuloksia. Tarvitsemme monenlaista oppimista: yksilöllistä ja yhteisöllistä oppimista. On kannustettava yksin opiskeluun sekä henkilökohtaiseen reflektointiin: mitä minä ajattelen tästä asiasta ja miten se asettuu aiemmin opitun sekaan? Yksinopiskelu ei saa kuitenkaan tarkoittaa yksin puurtamista. Oman ajattelun lisäksi oivallukset on saatava näkyväksi ja hyötykäyttöön. Näkvväksi tekemiseen on löydettävä erilaisille oppijoille mieluisia keinoja jakaa uusia ajatuksia. Unohdetaan epämukavuusalueet ja puhutaan oppimismatkasta.

Yksilöoppimisen lisäksi on luotava konkreettisia mahdollisuuksia yhteisoppimiselle. Se on yhdessä opiskelua, yhteistä reflektointia, inspiroivia keskusteluja, uusia näkökohtia, toinen toiselta oppimista, osaamisen ja opitun jalostamista ja jakamista.

Työnmurros ja oppiminen tarvitsevat siltoja, ei siiloja – näin oppiminen saa uudet siivet

Miksi osaamisen kehittäminen pitäisi tapahtua yhden organisaation sisällä? Laajennetaan näkökulmaa ja otetaan oma verkosto mukaan ja luodaan oppimismahdollisuuksia yhdessä. Oppiminen saa ihan uudet mahdollisuudet, jos riisutaan perinteiset tiukat ajattelut kohderyhmistä, titteleistä ja y-tunnuksista.

Rajausten sijaan houkutellaan erilaisia ihmisiä oppimaan ja kehittymään yhdessä. Lyhyitä avauksia, herätteleviä kysymyksiä, keskustelua ja ratkaisujen työstämistä käytännön tilanteisiin. Sitten nopeita kokeiluja ja seuraavalla kerralla keskustellaan ja jaetaan oppeja ja oivalluksia.

Yhteistyökumppaneiden ja asiakkaiden kanssa oppiminen saa uudet siivet!

Samalla tekee mieli kysyä: voisivatko koulutusorganisaatiot tehdä enemmän yhteistyötä? Olisiko työelämän tarpeisiin oleva oppimisen kehittämisen ekosysteemi mahdollinen jo nyt?

Tie uusiin työtehtäviin osaamisen näkyväksi tekemisen kautta

Työnmurroksen aikakaudella itse osaaminen on merkityksellisempää kuin tapa, jolla oppiminen on syntynyt. Tärkeämpää on tarve saada erilaisin keinoin hankittu osaaminen näkyväksi, jotenkin ”viralliseksi”. Voisiko tutkintojen rinnalle kehittää nopeita teemakohtaisia määräaikaisia sertifikaatteja?

Jatkan mielelläni keskusteluja työnmurroksesta ja osaamisen uudistamisen haasteista. Otathan yhteyttä?

Riitta

 

Linkit aiempiin tähän teemaan liittyviin kirjoituksiin:

Voihan työnmurros

Uudistuminen ja uudistumisjohtaminen

Innostuminen tuo tuloksia

Epämukavuusalueelta oppimismatkalle 

Luottamus kasvun mahdollistajana

Kehittämistyö tuottaa tuloksia

HENRY ry:n ja työeläkevakuutusyhtiö Ilmarisen vuotuinen Henkilöstöteko-kilpailu huipentui Henkilöstöteko-seminaarissa 11.2.2014 Kilpailu järjestettiin nyt jo 14. kerran.

Kilpailun avulla halutaan kannustaa työpaikkoja suunnittelemaan ja toteuttamaan kehityshankkeita, joilla tavoitellaan mitattavia liiketoiminnallisia ja työhyvinvointiin liittyviä tuloksia. Työhyvinvointi on laaja kokonaisuus ja kehityshankkeessa voi painottua terveys-, työkyky-, työyhteisö-, osaamis- tai johtamisnäkökulmat. Liiketoiminnalliset tulokset voivat liittyä kasvuun, kilpailukykyyn tai kustannustehokkuuteen. Henkilöstöteolta odotetaan myös ajankohtaisuutta, esimerkillisyyttä, innovatiivisuutta sekä myös yhteiskunnallista vaikuttavuutta.

Henkilöstöteko-kilpailuun haetaan syksyllä kirjallisilla hakemuksilla. Joulukuussa valitaan semifinalistit ja tammikuussa finalistit. Arviointiryhmätyöskentelyn jälkeen kilpailun tuomaristo valitsee voittajan, joka saa pääpalkinnoksi 10 000 euroa.

Olen toiminut arviointiryhmässä useita vuosia. Kilpailusta on tullut minulle erityisen tärkeä myös sen tähden, että TYÖHYVINVOINTI JOHTAA TULOKSIIN -kirjani sisältää 40 kuvattua casea kilpailun ensimmäiseltä kymmeneltä vuodelta. Niissä on paljon opittavaa.

Henkilöstöteko 2013 –kilpailun kolme finalistia – Pilkington Automotive, Sanofi, Turun yliopisto –  edustivat hyvin erilaisia organisaatioita ja myös kehitystarpeet ja lopputulokset poikkesivat paljon toisistaan. Yhteistäkin oli:

  • on oltava aitoa tahtoa kehittää ja parantaa
  • on löydyttävä uskoa siihen, että työpaikalla voidaan vaikuttaa
  • on uskallettava luottaa siihen, että ratkaisuja löydetään yhdessä
  • kuulluksi tulemisen ja arvostuksen tarvetta ei voi liikaa korostaa
  • välittämisellä saadaan ihmeitä aikaiseksi.

Pilkingtonin Ylöjärven tehtaan alasajo on esimerkillinen hanke, jossa on vaikeassa tilanteessa huolehdittu lakisääteisistä velvoitteista, pyritty turvaamaan päivittäinen tuotantotyö sekä autettu poikkeuksellisella tavalla myös irtisanotuksi tulleita ihmisiä eteenpäin niin ammatillisesti kuin myös tunnetasolla. Henkilöstötyön lisäksi hankkeessa on mobilisoitu ympärillä olevat verkostot (TE-toimisto, kaupungin eri palvelut, ammatillisen osaamisen palvelutarjoajat, seurakunta). Kun on tietoa, taitoa ja vielä tahtoa, niin syntyy erinomaisia tuloksia. Tahtoa tarvitaan erityisesti YT-neuvotteluissa sekä erilaisten tukiratkaisujen aikaan saamisessa. Kuten henkilöstöpäällikkö totesi: tässä oli itse asiassa kyse 250 henkilöstöteosta!

Sanofin voittajahankkeen – Tarkoituksemme / Our purpose – avulla saatiin merkittäviä parannuksia henkilöstön yhteistyössä, johtamis- ja esimiestyössä sekä viestinnässä. Kehityshankkeeseen liittyi lukuisia osahankkeita. Keskeisiä menestystekijöitä olivat uuden maajohtajan aidot kohtaamiset koko henkilöstön kanssa. Kohtaamisissa korostui ensin kuuntelu, sitten mahdollisuus vaikuttaa. Menestyminen vaatii, että perusasiat ovat kunnossa: kukin tietää tehtävänsä, roolinsa, vastuunsa ja myös oman työnsä vaikutukset.  Sanofin hanke on jälleen hyvä muistutus siitä, että ensin on rakennettava luottamusta. Sen jälkeen voidaan yhdessä suunnitella tulevaisuutta. Uudenlaisen kulttuurin aikaansaamiseen tarvitaan koko henkilöstö. Jokainen on tärkeä.

Turun yliopiston kehityshanke on varhaisen tuen viitekehykseen luotu sovittelumenettelyn malli. Se on uusi työkalu ihmisten välisen vuorovaikutuksen vaikeisiin tilanteisiin. Se ei ole puheeksiottamisen malli. Se ei ole kurinpidollinen toimenpide, varoitus tms. Se ei myöskään ole työnohjausta. Sovittelumenettelyssä korostuu vahvasti ratkaisukeskeisyys. Sovittelijoina toimivat vapaaehtoiset koulutetut esimiesasemassa olevat henkilöt. Mallin avulla on ratkaistu jo olemassa olevia konflikteja, ja samalla uuden osaamisen myötä on vaikutettu myös ennaltaehkäisevästi mahdollisiin tuleviin ongelmiin.

Kilpailuhankkeet toimivat suunnan näyttäjinä ja inspiraation antajina. Toivon, että näistä on hyötyä monelle. Kuten myös aiemmista esillä olleista hankkeista. Lisätietoa kilpailuhankkeista HENRYn sivuilta.

 

Riitta Hyppänen, HENRY ry:n Henkilöstöteko-kilpailun arviointiryhmän puheenjohtaja

 

 

Osaaminen ja koulutusvähennys

Pitkään kiistanalainen asia osaamisesta sai sinetin juuri ennen joulua. Eduskunta hyväksyi lain ns. kolmen päivän koulutusoikeudesta ja siihen liittyvästä ylimääräisestä verovähennysoikeudesta. Uusi käytäntö on voimassa 1.1.2014 alkaen.

Mistä tässä on lyhyesti kyse? Työnantaja voi verotuksessaan saada ylimääräisen verovähennyksen siitä, että on huolehtinut henkilöstönsä ammatillisen osaamisen kehittämisestä ja ylläpitämisestä. Automaattista tämä ei ole, vaan vaatii tietyt menettelytavat. Verovähennysoikeus ei liity ulkopuolisiin koulutusmenoihin, vaan palkkakustannuksiin ammatillisen osaamisen kehittämisen tai ylläpitämisen ajalta.

Ensiksikin, ammatillisen osaamisen kehittämisen pitää olla suunniteltua ja hyväksyttyä.

Käytännössä osaamista kehitetään esimiehen ja työntekijän välillä sovitun mukaisesti. Yleisin tapa on sopia osaamisen kehittämistoimenpiteistä vuotuisissa kehityskeskusteluissa. Osaamisen kehittäminen voi liittyä myös organisaation järjestämiin yleisiin tai strategisesti tärkeisiin osaamistilaisuuksiin.

Ammatillinen osaaminen on näin ollen suunniteltua ja hyväksyttyä, mutta tämä ei kuitenkaan riitä vielä tähän uuteen verovähennykseen. Ennakkoon laadittu koulutussuunnitelma koskien koko organisaation henkilökuntaa on käsiteltävä ja hyväksyttävä yhteistoimintamenettelyssä luottamusmiesten ja työnantajan edustajien välillä.

Yhteistoimintalaki on velvoittanut tähänkin saakka käymään läpi henkilöstösuunnitelmaa ja koulutustavoitteita vuosittain. Nyt edellytetään tarkempia suunnitelmia. Alle 20 hengen yrityksiä yhteistoimintalaki ei koske, mutta jos he tekevät vapaaehtoisen koulutussuunnitelman, hekin ovat oikeutettuja tähän verovähennykseen.

Toiseksi, suunniteltuja ja hyväksyttyjä osaamistoimenpiteitä pitää seurata ja dokumentoida.

Se, miten seurantaa ja dokumentointia tehdään, jää kunkin organisaation ratkaistavaksi. Excel riittänee pienen organisaation tarpeisiin, mutta nähtäväksi jää, miten palava tarve osaamisen hallinnan tietojärjestelmille syntyy.

Muitakin käytännön haasteita uuteen käytäntöön liittyy.

Vaikka lakiehdotusta on totuttu kutsumaan ns. kolmen päivän koulutusoikeudeksi, ei tarkkaan ottaen ole kyse jokaisen työntekijän absoluuttisesta oikeudesta kolmeen koulutuspäivään, eikä edes kokonaisten koulutuspäivien lukumäärästä eikä edes vain koulutustilaisuuksista. Työnantaja saa yhä päättää ketä kehittää, mitä kehitetään, kuinka paljon sekä myös sen, miten kehittäminen tapahtuu.

Olen nimennyt vuoden 2014 osaamisen vuodeksi. Osaaminen on valttikorttimme. On hienoa, että sen kehittämiseen kannustetaan. Yritykset voivat saada 50 % koulutuspäivien (3) keskimääräisestä palkkakustannuksesta ja julkisen sektorin organisaatiot 10 % koulutuskorvauksen. Yhteensä valtio on varannut vuodelle 2014 rahaa tähän 80 miljoonaa euroa.

Ensimmäinen tätä asiaa koskeva bloggaus oli Osaaminen on ykkösasia. Jatkoa seuraa tulevien viikkojen ja kuukausien aikana.

Käytännön toimintatavat opimme varmasti matkan aikana. Valmiita malleja ei juuri ole vielä kenelläkään. Vuonna 2016 on aika arvioida uuden käytännön vaikuttavuus.

Tiukka tilanne -julkistuksen tunnelmia

Tiukka tilanne – käytännön neuvoja työvoiman sopeuttamiseen ja uudistustyöhön julkistettiin 19.4.2013 Helsingissä Tammen talossa.

Olin kutsunut ihmisiä elämäni eri vaiheilta mukaan. Paikalla oli asiakkaita, yhteistyökumppaneita, entisiä työkavereita, ystäviä ja some-heimolaisia. Moni kutsutuista joutui jäämään pois työkiireidensä takia.

Kirjan julkistustilaisuudessa on totutusti kiitospuheita ja kirjan esittelyä. Perinteitä noudatettiin tässäkin, vaikka kyse oli Kauppalehden Johtamisen käsikirjojen ensimmäisestä julkaistusta kirjasta. Oli siis mahdollisuus tehdä myös jotain uutta.

Kutsuvieraat saapuivat pianomusiikin säestyksellä hienoon tilaan Korkeavuorenkadulla. Vasta tilaisuuden lopussa sain kuulla, että edellisenä päivä itse John Irving oli esitellyt uutta kirjaansa samassa tilassa. Wow! Muistin samalla, miten Irvingin teos Oman elämänsä sankari oli kauan sitten tehnyt minuun vaikutuksen aikana, jolloin tein suuria ratkaisuja omassa elämässäni.

Tiivistin uuden kirjan sisältöä puheessani rahaan, pykäliin ja tunteisiin.

Tiukka tilanne -kirjassa puhutaan rahan vähyydestä ja säästämistarpeista. Johtaminen ei ole helppoa, kun joutuu kamppailemaan vajaan kassan ja olemattomien katteiden kanssa. On etsittävä erilaisia säästöjä ja mietittävä myös säästötoimenpiteiden vaikutuksia, ettei tule yllätyskustannuksia. Säästäminen lannistaa ja latistaa henkilöstöä. Entä jos etsittäisiinkin lisää tuloja? Vincit Oy teki näin. Toivottavasti uskallettaisiin enemmän käynnistää positiivisia YT-neuvotteluja.

Tiukat tilanteet edellyttävät useimmiten yhteistoimintamenettelyä. Kirja neuvoo, miten YT-neuvottelujen pitäisi sujua. Erityisesti kirja keskittyy ihmisten auttamiseen ja tukemiseen. Työsuhteitten päättäminen koskettaa tietenkin irtisanottuja, mutta myös jatkavia. Kaikki auttaminen ei vaadi rahaa, vain tahtoa.

Tietoa on saatavilla raha- ja pykäläkysymyksiin. Kirjat auttavat juridiikkaan ja liiketoimintaan. Samoin osaavia kumppaneita on tarjolla tiukkoihin tilanteisiin. Haasteellisin alue on ihmisten kohtaaminen, kunnioittaminen ja arvostava kohteleminen.  Siksi Tiukka tilanne –kirjaan tuli mukaan erilainen tapa käsitellä YT-neuvottelujen ja irtisanomisten aiheuttamia tunteita: runot.

Tiukka tilanne –kirjan liitteessä  ”Kun meitä on liikaa …” on todellakin runoja.

Ei kai kukaan hullu kirjoita runoja YT:stä (sanoi mieheni). Juu, ainakin yksi. Sen sijaan niiden lukeminen ei ole hulluutta, vaan vaatii rohkeutta. Runot ovat osa isompaa kokonaisuutta, jonka julkaisemista vasta suunnittelen.

Kiitos –osiossa kiitin Bonnier Business Forumin Dream Team’iä Charlotte Jaakolaa ja Frank Sjöblomia, case-esimerkeistä Vincit Oy:tä, Normet Oy:tä ja TeliaSoneraa, Kaisa Välivehmasta Helsingin Yrittäjistä sekä Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Kaakkois-Suomen TE-toimistojen johtoa sekä lukuisia rohkaisijoita ja tukijoita. Suurkiitos kuuluu myös miehelleni Rainelle. On selvää, että kirjan intensiivinen tekeminen vaatii paljon venymistä myös puolisolta. Erityiskiitos kuuluu pojalleni Jussipekka Jyväsjärvelle, joka jälleen kerran on tehnyt loistavaa editointityötä ja tekstin muokkausta. Hänellä on loistava kielellinen osaaminen, terävä pää ja nopeat sormet. Jussipekka toimi myös tilaisuuden pianistina.

Läsnäolijat kuvasivat tunnelmaa lämminhenkiseksi. Muutama kertoi saaneensa tosin kylmät väreet, kun luin muutamia koskettavia runoja. Verkostoitumista, puheensorinaa, uusia kontakteja, yhteystietojen vaihtamista herkkupalojen ääressä inspiroivan musiikin soidessa.

K i i t o s ! Te teitte tästä juhlahetken.

 

Tiukka tilanne ja herkkä hetki

Tiukka tilanne –kirja on lähetetty kirjapainoon. Muutaman viikon päästä kirja on valmis kauppojen hyllylle ja verkkokauppojen sivuille.

Kirja on valmis.

Sitä on kirjoitettu syksyn pimeinä iltoina, harmaina talvipäivinä ja monena viikonloppuna. Ympäröivä maailma on kertonut lähes joka päivä jonkun yrityksen YT-neuvottelujen käynnistymisestä tai päättymisestä. Jokainen irtisanomisuutinen on koskettanut erityisellä tavalla.

Olo on vähän kuin laittaisi lapsen ensi kertaa kouluun. Miten kirja pärjää tästä eteenpäin? Löytääkö se kavereita? Ymmärretäänkö sen sanomaa? Uskooko kukaan? Vanhempana voi tukea ja kannustaa, mutta ei voi mennä lapsensa puolesta kouluun.

Tiukka tilanne – käytännön vinkkejä työvoiman sopeuttamiseen ja uudistustyöhön ei ole saneerauskirja. Eikä YT-kirja.

Kirja ei ole synkkä, vaikka käsitteleekin työelämän vaikeita asioita. Kirjan tehtävänä on varoittaa tiukoista tilanteista. Kirjan tehtävänä on osoittaa monia erilaisia teitä ulos tiukoista tilanteista. Kirjan kolmas tehtävä on muistuttaa ihmisten tunteista, kokemuksista, kunnioituksesta, arvostuksesta, välittämisestä ja auttamisesta.

Toivottavasti kirja löytää ja tavoittaa lukijansa. Toivottavasti siihen kootut neuvot auttavat johtajia ennakoimaan, etsimään vaihtoehtoja, olemaan rohkeita ja uskomaan tulevaan. Erityisesti toivon kirjan neuvojen olevan hyödyksi irtisanomistilanteessa. Niissä tarvitaan kaikki mahdollinen esimiesosaaminen. Toivottavasti kirja tuo lakipykälien ja kustannussäästöjen rinnalla tiukkojen tilanteiden aiheuttamat tunteet esille sellaisella tavalla, joka auttaa ymmärtämään ihmisiä.

Elämä jatkuu. Kevät etenee. Ne yritykset, jotka osaavat hoitaa tiukat tilanteet hyvin, ovat etulyöntiasemassa, kun hyvät ajat koittavat. Parhaat osaajat haluavat jatkaa työskentelyä, parhaat hakijat haluavat hakeutua niihin töihin. Näin se menee.

Tiukka tilanne-kirja on nyt matkalla.

Se on kirjoitettu järjellä ja tunteella. Sillä on tärkeä missio: parantaa suomalaista työelämää.  Kirjoittajana voin tukea sen matkaa.