Jo muutaman ensimmäisen blogitekstin kirjoittamisen jälkeen ymmärsin, että blogi ilman vuorovaikutteisuutta ei ole oikea blogi. Yritykseni sivut eivät mahdollistaneet toimintoja, joita olisin tarvinnut. Siksi kirjoitusintoni hyytyi tältä osin. Muuten olin aktiivinen: kirjoitin erillisiä artikkeleita ja uuden kirjankin.
Sosiaalista mediaa kohtaan kokemani epävarmuus on vähentynyt aktivoitumisen myötä. Ensin liityin LinkedIn:iin. Askel Twitteriin oli jo edellistä paljon pelottavampi. Rekrytointivastaavia lukuun ottamatta henkilöstöasiantuntijat eivät vieläkään ole löytäneet palvelua. Alkukankeuden jälkeen Twitteristä tuli osa elämääni. 140 merkkiä eivät kuitenkaan joka tilanteessa riitä, vaan tarvitaan myös selityksiä, pohdintaa ja perusteluja, siis blogi.
Näin alkoi uuden itsenäisen blogin suunnittelu.
Etenin suurin piirtein näin:
- yhteydenotto hovikoodariini Esaan
- monien, monien blogien silmäilyä ja analysointia
- toiveiden ja tarpeiden listaamista
- lista välteltävistä asioista
- yhteenvedon lähettäminen Esalle
- blogialustan valinta
- palveluntarjoajan valinta.
Sosiaalisen median osalta olen noudattanut oppimisessa kolmea hyväksi koettua periaatetta:
- etsiydy parhaiden seuraan ja opi heiltä
- kokeile ja opi onnistumisista ja virheistä
- ole armollinen itsellesi.
Ehkä juuri sinun blogiasi, twiittejäsi tai postauksiasi olen seurannut oppimismielessäkin.
